Kohtahan se alkais, neljän kuukauden kesäloma koulusta. Viimeistä viikkoa Raahessa viedään.

Keskiviikkona illalla siis matkustettiin taas Raaheen ja joko ensi viikon torstaina tai viimeistään maanantaina palataan kesäloman ajaksi Pudasjärvelle. Torstaina käytiin lenkkeilemässä Satun ja Myyrän kanssa, vaikka allekirjoittaneen olisi pitänyt viettää ilta työpsykologiaa opiskellen. Mutta pitäähän Sintunkin lenkille päästä! :) Ja kohta kun lähdetään kesälomille niin sitten ei nähdä meidän lenkkikavereita aikoihin. Käytiin kiertämässä se junaradan vierestä menevä, jo melkein perinteinen lenkki. Sinttua meinasi hiukka laiskottaa ja nyt kun on taas rapaiset ajat, niin eihän hieno prinsessa voi enää kunnolla juostakkaa kun tassut ja massunalus sotkeutuu. No, kyllä ne välillä Myyrän kans muisti riehuakki. Poikettiin Citymarketille ja minä jäin siellä pitämään karvakorvia sen aikaa, kun Satu käväsi kaupassa. Myyrä oli koko lenkin ajan muka kiinnostunut Sintusta (heillä kotona tytöt tärppipäivillä) ja välillä koitti vähän hypätä Simppuran selkään. Sinttu jaksaa melko kauan aina tuota urosten ahdistelua ja nytkin koko lenkki meni niin ettei se tuumannut mitään (paitsi koetti tietenkin juosta karkuun) vaikka Myyrä sitä vähän koettikin rakastaa. Onneksi Satu kuitenkin komensi aina Myyrää tuosta turhasta ahdistelusta, ei oo nimittäin ollenkaan mukavaa se vaikka uros kuin sekaisin hajuista olisikin. Sitten cittarin pihalla Sinttukin viimein menetti hermonsa ja minua melkein hävetti kun se niin kovaäänisesti komensi Myyrää. Koko cittarin piha kaikui ja raikui kun Sinttu pisti pojjan kuriin ja ihmiset katto. Löytyy tältä munkin pehmolta siis luonnetta tarpeen vaatiessa... :) Eikä Myyrä enää sen jälkeen ihan niin innokkaana ollukkaa hyppimässä Sintun selkään.

Tänään oli Seminaarilla täällä Raahessa Katrin järjestämän epäviralliset tokokisat, joihin Myyrä&Satu osallistui ja mehän lähdettiin Sintun kans sitten turisteiksi. Lähdettiin kävelemään pururatoja pitkin vaille 11 aamulla ja semmoiset kolme varttia siihen matkaan meni. Perillä odoteltiin jonku aikaa ja kahdeltatoista kisat sitten starttasi. Oli oikein opettavaista katsella toisten kisaamista ja minulle tuli semmonen olo, että eihän tuo oiskaa niin kamalaa ku sitä on ajatellu kisaamisen ehkä olevan. :) Että jospa mekin vielä joskus!

Seminaarilta käveltiin vielä tietenkin takaisin Ollinsaareen ja matkalla nähtiin niin syötävän suloinen koiranpentu, että sehän meinaa taas pentukuumetta nostaa mullakin. Sinttu ei tajunnu ollenkaan, että mikä sillä naisella olikaan sylissä. Ai koira vai?? Se hyppäsi kerran sitä pentua kohti ja kun siitä sitten komensin sitä, niin neiti istahti tämän naisen eteen ja vaan tuijotti ihmeissään sylissä olevaa pentua. Ennen tätä pentua me tavattiin kaksi Sinttua paljonkin pienempää koiraa ja Sinttu ihmetteli niitäkin, että mitä ne oikeen on. Neiti meni niiden luo aika närkästyneen ja hämmästyneen näköisenä haistelemaan, kun taas sitä pentua kohtaan Sinttu näytti uteliaalta. Ei ollut pikkukoirien kanssa ollenkaan se Sinttu, joka on aina niin innoissaan uusista koirakavereista. Nää pienet ei vissiin Sintun mielestä ollut sitten koiria. Mut eipä tuo käytös ihme sinällään ole, kun Sinttu ei oo pahemmin pentukoiria tai pikku koiria nähnyt. Sinttu miettii varmaan vieläkin, että mikä se pieni musta karvapallo sen naisen sylissä oli... :D Väsynyt se ainakin on ollu aamupäivän reissusta ja loppupäivän se onki nukkunu milloin missäkin.