Nyt me sitten ollaan Sintun kanssa muutettu takaisin Pudasjärvelle kesäksi. Vielä 6.5. on yksi tentti, jonka käyn tekemässä Raahessa, mutta muuten ollaankin sitten täällä.

Perjantaina käytiin tokoilemassa meidän liikkeen parkkipaikalla, jonne olikin mukavasti tullut porukkaa paikalle! Oli tosi mukavat treenit :) Sintun kanssa otin seuraamista, sivulle-menoa, paikkamakuuta ja toisen kerran koskaan kokeiltiin sitä hyppäämistä. Viimeksi ja silloin se olikin sen ensimmäisen kerran, Sinttu on hypännyt ennen joulua Katrin opissa ja sisätiloissa oltiin silloin. Silloin se este vähän pelotti Sinttua, mutta näissä treeneissä se ei ollenkaan kytännyt sitä, vaan hyppäsi reippaasti. Mervi neuvoi meitä, kun en oikein itsekään sitä hyppyä vielä osaa ja Mervistä olikin suuri apu. Kiitos neuvoista ja avusta Mervi! :) Tehtiin sillain, että esteen toisella puolta oli makupalarasia, jonne pistin pari herkkua ja Sintun kanssa oltiin toisella puolta. Aina kun se hyppäsi niin se sai palkan, mutta jos se kiersi, Mervi ei antanut herkkuja sille. Esteen korkeus oli tietysti aika matala vielä. Alkuun tein huomaamatta taas niin että otin nämä mun kädet siihen leikkiin mukaan ja näytin sille suuntaa kun käskin hypätä. Mutta sitten kun Mervi huomautti siitä ja huomasin itekki että joo taas on kädet heilumassa, niin sanoin pelkän käskyn. Pari kertaa Sinttu käänty vähän kattoo minua, että ihan hypätäkkö pitäs, mutta kyllä se homman ymmärsi vaikka käsimerkki jäiki pois. :)

Paikkamakuu meni pari kertaa vähän överiksi, kiitos kahden ryökäleen puliukon....ne kun päätti tulla siihen vähän häiriköimään. Kaksi kertaa tosiaan kävi niin, että ensin katsoin että ne rentut jatkaa matkaa jonnekki kauas ja jätin Sintun paikkamakuuseen, mutta sitten kun olinki kävelly noin kymmenen metrin päähän niin ne jostai tupsahti siihen ja oli kävellä Sintun yli! Ja pakkohan se oli siitä äkkiä luokse pyytää. No ei tää liike tavallaan pilalle menny, koska Sinttu pysyi paikalla vaikka ne häiritsi, mutta silti en saanu tehtyä sitä loppuun vaan pitiki yhtäkkiä kääntyä ja heti käskeä Sinttu luokse. Kerran kävi niinkin että just sain Sintun sivulle perusasentoon, kun ne meni taas siitä aika läheltä taas. Yhtäkkiä toinen niistä juopoista hyppäsi maahan tasajalkaa ja karjasi että pum! Minä ja Sinttu molemmat vähän säikähdettiin, mutta Sinttu pysyi silti paikallaan sivulla! Ei mihinkään yrittäny, jes! :D Mutta on sitä monennäköstä menijää...ei voi muuta sanoa...

Seuraaminen sujui taas oikein hienosti, Sintulla on niin loistava se katsekontakti! :) Seuraavaksi meillä pitäski vähän enemmän alkaa panostaa niihin seuraamisesta seisomaan jäämiseen ja maahan menemiseen. Ja jauhaa sivulle-menoa, koska siinä on vielä petraamista. Jos Sinttu kiertää minun takaa, se istuu sitten ihan vinossa sivulla (tottakai, kun oon siihen sen menny opettaa...), joten olen alkanut opettaa tätä vähän niinku uusiksi. Nyt Sinttu ei kierräkkää minun selän takaa sivulle, vaan menee jo valmiiksi vasemmalle puolelle. Tätä me siis nyt opetellaan...mietin pitkään että kannattaako alkaa uudestaan opettaa mut kannatti! Ainakin nyt tuntuu siltä :) Jotenki se, että nään koiran koko ajan on minulle paljon helpompi ja tuntuu, että Sinttukin menee heti paljon parempaan paikkaan ja asentoon siihen sivulle kun se menee suoraan siihen vasemmalle puolelle. Ja ehkä itsekkin nyt tajuaa kattoa paremmin ettei palkkaa sitä vinoon menemisestä.

Se tokokurssikin onneksi alkaa sitten 6.5. täällä, niin päästään kesä alottaa ihan ohjatussa treenissä. Ainakaan osallistujamäärä ei sitä kurssia siis peruuta, kun meitä on nyt kolme sinne ilmottautunu, mutta kun mitään postia ei vaan oo vielä tullu sen kurssin tiimoilta. Mutta eiköhän se kuitenki ala...!

Eilen käytiin lenkkeilee Sintun kanssa vesisateessa illalla ennen sitä Suomen peliä. Lenkin jälkeen Sinttu sitten pääsi pitkästä aikaa pesulle ja siitä se ei kauhean paljoa tykänny... :D Sintun ilme on niin närkästynyt kun sitä pesee, mutta silti se paikallaan seisoo ilman mitään pitämisiä. Pesun jälkeen seuraa aina sitten se Sintun lempiosio koko pesutouhussa: pyyhekuivaus! Vähänkö se nauttii kun sitä kuivaa pyyhkeellä :) Sinttu aina mutkuaa ja ite puskee pään kiinni siihen pyyhkeeseen ja alkaa sitten heilutella päätä siellä pyyhkeen kätköissä. Siksi kai se suostuu vissiin itse pesemiseen niin hienosti kun se tietää että sen jälkeen on taas luvassa pyyhkeellä kuivausta, hehheh! :) Koira alko tosiaan jo olla pesemisen väärti, kun viimeksi se on vettä nähnyt joskus ennen joulua. No, nytpä ei taas tarvi pestä tyttöä sitten pitkiin aikoihin.