Tokokurssi sittenkin jäi... Osasyy oli siinä, kun Sintun tassu oli vielä keskiviikkona sen verran kipeä, että oli parempi antaa tytön olla, kun lähteä treenaamaan tokoa. Näin meillä olisi heti eka kerta jäänyt väliin. Toinenkin poissaolokerta oli jo tiedossa ja siihen vielä päälle kaikki muu niin päätin jättää kurssin kokonaan väliin. Se kun kuitenkin olisi aika mukavia maksanut ja vain kolme kertaa olisi oltu paikalla. Myöhemmin kuulin, ettei kurssi sitten loppujen lopuksi muutenkaan olisi noussut pystyyn, kun erään toisenkin kurssilaisen koira oli alkanut ontumaan hieman ennen kurssin alkamista ja hekin joutuivat perumaan osallistumisensa. Vähän kyllä harmittaa, kun paremmin sitä tulee treenattua ohjatuilla tunneilla, mutta onneksi meillä on täällä treenikavereita ja he kyllä neuvoo jos vaan kysyy ja minähän kysyn. :)

Viime sunnuntaina, viikko sitten siis, käytiin kokeilemassa näyttelytreenejä Sintun kanssa. Mietin pitkään lähtemistä sinne, kun Sintun kynsi ei vieläkään täysin kunnossa ollut. Kokeilin kuitenkin juoksuttaa pihalla, eikä Sinttu ontunut enkä huomannut mitään muutakaan kummaa liikkumisissa, joten lähdettiin sitten treeneihin. Kerkesin juoksuttaa jonku kerran tyttöä ja sitten Tarja huomasi, että vaikka Sinttu ei ontunu sitä tassua, niin ei se sitä ihan normaalistikaan käyttäny ja päätin tuon treenin jälkeen jatkaa meidän "sairaslomaa". Treenit silloin vedettiin koiran kanssa loppuun, kun ei se liikkuminen niin pahaa tosiaan ollut, mutta sen jälkeen koko alkuviikon annoin tassun parantua ja kynnen kasvaa. Itse treenit meni loistavasti, Sinttu seisoi hienosti ja samoin juoksemiset meni hyvin. :)

Nyt loppuviikosta alettiin taas pikkuhiljaa lenkkeillä ja treenata. Torstaina otettiin Suojalinnan kentällä vähän tottista ja käveltiin siitä se lyhyt matka kotiin. Treenit meni ihan hyvin, paitsi Sinttu karkasi paikkamakuusta pariin otteeseen raaputtaa vasenta korvaa ja seuraaminen oli aika velttoa. Tosin ei ihan omakaan into ollut huipussa, joten saattopa sekin syödä koiran seuraamishaluja. Korvan rapsuttelu lisääntyi ja pään ravistelu ylty perjantaina ja aloin miettiä korvatulehdusta. Puhdistelin Sintun korvia sitten perjantaina ja lauantaina tavallista useammin ja se kannatti. Ei tarvi näiltä näkymin lääkäriin lähteä. Ravistelu ja rapsutus on loppunut, liekkö oli sitte joku roska vaan menny korvaan ja se punoitti kun Sinttu niin raapi.

Eilen lauantaina käytiin Katan kanssa reissu Kiimingissä. Meidän treenikaveri oli dobberinsa kanssa siellä BH-kokeessa, joten lähdettiin sinne katsomaan ja tsemppaamaan heitä. Hienosti Riitta ja Kossu kokeen läpäisikin, joten vielä kerran onnittelut! :)) Saatiin tehtäväksi valokuvata koetta, joten kuvasatoa siltä reissulta on luvassa kunhan nyt ensin saan kuvia itselleni. Oli tosi mielenkiintoista katsoa sitä koetta ja samalla koetin ottaa oppia omaan treenaamiseen. Vaikka tähän asti oon aina sanonut, ettei me Sintun kans mihinkää BH-kokeeseen mennä koskaa, niin nytpä iski innostus kokeilla joskus myös BH-kokeen läpäisyä :) Tottistahan me ollaan koko ajan treenattu ja treenataan edelleen ja mitä eri koirakoiden suoritusta lauantaina katsoin, niin kovalla treenaamisella meilläki ois kyllä mahdollisuudet se läpäistä. Se mikä vois olla yhtenä ongelmana on se, että millä saan Sintun innostumaan seuraamisesta noin pitkän ajan... :D Tosin kyllä siellä moni koirakko läpi pääsi testistä, vaikka seuraaminen muistutti jo enemmän iltapäiväkävelyä kuin seuraamista. Mun pitäs varmaan pitää Sintulle pari vapaapäivää ennen koetta ja ehkä se ois hyvä pitää myös vähän nälässäkin, niin se ois oikeen intona siellä, hehheh. ;) Kaupunkiosiota katsellessa en hoksannu mitään erikoista, jossa meillä vois ehkä tulla suurempia ongelmia vaikka mistä sitä koskaan tietää. Se henkilöryhmä vois olla sellanen, jossa Sinttu haluais kaikkien syliin, mutta ei se pyörille tai muillekkaan vastaantulijoille sano juuri koskaan mitään, kun ollaan kaupunkilenkkejä tehty. Siitä en oikeen tiedä, mitä tyttö tuumais kun se jätettäis yksin jonnekkin kiinni ja minä oisin pois paikalta ja vieras koira menis ohi. Luulen että se istus ja kattos, mut enpä oo koskaan kokeillu sitä mihinkää jättää niin mistäpä sitä tietää. Mut tuntus, että tuosta BH-kokeesta ois helpoin alotella meidän harrastuskisailuja, lähinnä sais itelle sitä varmuutta, kun mulla ei tunnetusti oo mitkään hyvät kisahermot ollu koskaan... :D No mut saapa nähä sitte, saa nähä!

Tänään käytiin pitkästä aikaa kunnon metsälenkillä koko hurttimuslauman kanssa. Kirkon kankailla on polut nyt hyvin sulanu, joten otettiin suunta sinne. Kyllähän kaverukset nautti kun sai vähän kaasutella virtoja pois ja Sinttuhan kävi taas uimassa. :) En ois viime keväänä kyllä uskonu, että tää mun hienohelma on näin kova vesipeto. Toisinaan kun Sinttu näkee vettä, niin se on siellä ennenku kerkee kissaa sanomaan ja viimestään se sitte on siellä veessä, kun sinne jotain heittää, vaikka vaan kävyn. Tänään Sinttu päätti heittää talviturkin päästä ihan hännäntyveen asti, kun se lähti uimaan tulvavesissä minua kohti ja se hyppäsi matalikosta kohtaan, jossa olikin sitten tosi syvää. Se painui veden alle ihan kokonaan, vaan eipä tuo tahtia haitannu.