Käytiin tänään taas agilitykentällä ottamassa muutaman kerran puomitreeniä. Jo kentälle mennessä Sinttu vaikutti tosi rennolta ja oli koko ajan hienosti kuulolla. Laitettiin puomi taas tosi matalaksi, niin kuin viime kerralla treenin lopussa ja otin Sintun hihnaan. Kata meni toiseen päähän herkkujen kanssa ja Sinttu oli tosi innoissaan menossa Katan luo, kun se sieltä kutsui Sinttua. Hyvä että sain sen sitten toiseen päähän edes talutettua. Mulla oli eka tarkoitus vain mennä sinne ja odottaa Kata varmistamaan toiselle puolelle, mutta en tiedä mikä päähänpisto mulle tuli ja lähdin vaan Sinttua taluttamaan pitkin puomia yksinään. Kai Sinttu vaan vaikutti niin siltä, että "joo, mamma tulen tottakai sun mukaan" niin uskalsin sen tehdä. Hyvin Sinttu sen puomin meni, tosi hyvin! Hieman meinasi kiirettä pitää, mutta malttoi hienosti odotella ja seisahtuakkin kun sitä rauhotteli ja kehui. Olin hieman ihmeissään kun se viimekertainen treeni oli alkuun mitä oli ja meinasin jo silloin, että me ei koskaan mennä enää puomille..

Siinä me sitten mentiin puomi päästä päähän monta kertaa, eikä pienintäkään merkkiä viime kerran panikoinnista näkynyt Sintussa. Olin niin mielissään! Kata ehdotti, jos tehtäisiin välillä pujottelua ja pari hyppyä ja sitten taas otetaan puomia, mutta nyt hieman korkeampana. Ja näin me myös tehtiin. Hypyt meni hienosti! Sintulle toimii tosi hyvin se, kun makupalat odottaa esteiden jälkeen alustalla. Sillä on niin kova kiire syömään ne herkut, että se tekee mitä vaan päästäkseen sinne :)) Pujottelussa kiire oli välillä jo hieman liiankin suuri, kun se pujottelu oli enemmänkin hyppimistä keppien yli kun pujottelua. Sintulle opetetaan pujottelu niin, että kepit on kallellaan eikä tietenkään heti alussa pystysuorassa. Siksi se sitten pystyi hyppäämään pienesti niiden yli, mutta saatiin me neiti myös pujottelemaan kun hidastettiin siltä ensin vähän vauhtia. :)

Sitten taas puomille, joka siis oli nyt astetta korkeampi. Taas yllätyin, kuin hienosti Sinttu puomille suostui ylipäätään tulemaan! Puolessa välissä puomia sille kuitenkin iski pieni jännitys, kun korkeutta oli nyt enemmän. Rauhottelemalla ja kannustamalla se kuitenkin hienosti pysyi puomilla ja suostui menemään sen loppuun. Kun yritin heti sitten perään uudestaan puomille, Sinttu koitti vähän lyödä jarruja. Makupaloilla ja kannustamalla se kuitenkin taas suostui puomille eikä sen jälkeen enää kysellyt, että mennäänkö vaiko ei. Sinttu tuli joka kerta, vaikka sitä silti vieläkin jännitti selvästi aika paljon! En ollut uskoa näkemääni...millanen treeni meillä olikaan vielä lauantaina puomilla ja nyt se jo meni noin hienosti sen!! Minä ainakin opin nyt jotain: periksi ei saa antaa, vaikka kuinka joskus tuntuu toivottomalta! :)

Muutenkin tuon lauantain treenin ja eilisen tutkimusmatkailun jälkeen Sinttu on tuntunut jotenkin erilaiselta koiralta. Se on paljon kuuliaisempi ja rohkeampi, itsevarmempi. Eilen illalla pihalla tokoilin hiukan ja oltiin Sintun kanssa trampoliinin luona. Heitin maahan pari namia palkaksi hienosta seuraamispätkästä ja Sinttu jäi niitä syömään. Itse jatkoin matkaa kiertämällä trampoliinia ympäri ja kerkesin puoli kierrosta mennä, kun huomasin että Sinttu on vieläkin siellä minne se jäi. Kutsuin sitä, niin arvatkaa mistä Sinttu tuli vapaaehtoisesti: trampoliinin alta! Ei oo kovin monesti Sinttu tuota tehny ja nyt se näytti siltä kun se aina juoksis sieltä. :) Ennen se aina kiersi sen. Treenikentälläkin se tuli vapaaehtoisesti minun mukana sinne koppiin, missä on esteet suojassa. Aiemmin se ois vaan ovelta kurkannut ja kääntynyt ympäri. Ei vois ihanampaa fiilistä olla, kun se että onnistuu jossain näin! Ihana Sinttu<3 Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä kirkolla. Tulipahan ainakin kunnon jäähdyttelylenkki koiruuksille treenin päälle :)

Sintulla taitaa olla jonkun sortin valeraskaus päällä. Se on muutaman päivän ajan ollu niin ahkerasti pesänteossa ja tänään huomasin, että sillä tulee kirkasta ja hajutonta vuotoa. Huolestuin vähän, kun mietin jo että sillä on joku tulehdus tulossa, mutta kyllä se taitaa olla vain valeraskaus joka tytöllä on. Minä vaan heti niin huolestun kun sillä on pienikin naarmu jossai... ;)