Syyskuuta mennään ihan täysillä. Ollaan oltu Raahessa nyt pari viikkoa ja hyvin on ruvennut aika taas täällä kulumaan. Sintun juoksut loppui alkuviikolla ja tyttö alkaa taas olla se oma ihana itsensä. Korvat on taas päässä eikä Sintun käytös enää muistuta aasia ihan niin paljon kuin juoksujen aikaan. Sintulla on ollut mukava viikko, kun Kata tuli visiitille ja toi Sintulle kaveriksi Jutan ja Jetin. Sinttu on niin mielissään kun sillä on kavereita, eikä sen tarvi olla yksin. Ensi viikonkin se saa vielä naatiskella kamujen seurasta, torstaina sitten lähdetään viikonlopuksi Pudasjärvelle päin.

Viime torstaina Sinttu pääsi käymään toisen kerran hieronnassa. Tällä kertaa alaselässä ei ollut mitään jumeja, mutta pakaralihakset oli aika kovat ja jumissa. Hieronta kuitenkin taas auttoi ja hieroja antoi meille vinkkejä miten koiran selkää ja jalkoja voi venytellä. Pitääkin nyt sitte muistaa venytellä Sinttua aina silloin tällöin, se kun ei itse kovinkaan paljoa venyttele - varsinkaan takajalkoja, etujalkoja kylläkin. Muuten hieroja kehui koiraa ja sen kuntoa.

Sintulla oli viime viikolla vähän ripulia, mutta se meni ohi onneksi parissa päivässä. Eilen me käytiin taas Mikonkarilla uittamassa koiria ja kotona sitten huomasin että lattialla on jokapuolella veritippoja. Tutkin Sintun tassut ja TAAS on anturassa viiltohaava! Kyllä kai tämä on jo kohta kymmenes kerta kun Sintun anturoissa on haava... No, ei muu auta ku taas parannella tuo tassu kuntoon. Toivottavasti se ois keskiviikkona jo sen verran hyvässä kunnossa että päästäisiin pitkästä aikaa tokoilee.

Tänään oltiin päivä Oulussa agikisoissa turistina. Sinttu oli alkuun aika kiinnostunut kaikista ihmisistä ja koirista, mutta pian se rauhoittui torkuille kentän reunalle eikä välittänyt hälinästä ympärillä. Kotimatkalla käytiin mutka kasvattajan luona Tyrnävällä. Sinttua vähän jännitti alkuun Mare ja Lyyti-äiti, mutta siinä meidän jutellessa Sinttu rentoutui ja lopulta se nukkui rauhallisena lattialla eikä tuumannut kummempia Maresta tai Lyytistä. Kävi taas kerran mielessä äitiä ja tytärtä katsellessa, että on niiden käytöksessä paljon samaa   Mutta eihän tuo mikään ihme ole.