Pääsiäisen aikaan meillä kävi kyläilemässä tällainen pieni riipelö, kun veljen perhe sai perheenlisäystä:

Pikkuherran nimi on Mosku ja rodultaan Mosku on pohjanpystykorva. Se tuli ainakin selväksi, että tämä kaveri on hyvin itsevarma. Koski asia sitten mitä tahansa, niin Mosku tietää sen aina muita paremmin. Ainakin siis Moskun omasta mielestä

Mun pentukuume alkaa olla jo jotain ihan hirveää, mä en enää kohta kestä! Jos ois olemassa mittari, jolla mitata tätä kuumetta, niin luultavasti mittari hajoais. Tällasia ylisuloisia vauvoja vielä tuodaan kylään, niin yritä siinä pitää ajatukset muualla kuin koiranpennuissa.

Sinttu ja Saike oli tosi kiinnostuneita pikkuisesta. Niitä piti hieman rauhoitella ja muistuttaa, että toinen on vielä ihan pieni (vaikka käyttäytyykin kuin maailmanvaltias ). Mosku tosin kertoi itsekkin miehekkäällä äänellään uusille kavereilleen, ettei liian lähelle heti tulla. Taisi pientä miestä oikeasti vähän jännittää isot kaverit, mutta ei kerrota sitä Moskulle. Antaa sen luulla olevansa suuri ja hurja peto!

Seuraavana päivänä pikkuinen kävi uudemman kerran kylässä ja jos edellisenä päivänä kaverit vähän jännittikin, niin nyt ei. Mikä ralli pikkuisella olikaan päällä! Saiken luut oli enemmän kuin vaarassa, nimittäin vaikka lattialla oli neljä puruluuta, niin ainahan Moskun piti koettaa varastaa juuri se Saiken suussa oleva luu. Tässä kuvassa onkin juuri meneillään operaatio "MoskutahtooSaikenluun".

 

Pariin otteeseen Mosku vain käveli Saiken luo ja otti sen suusta tuon luun. Saike kun vaihtoi luuta, Mosku koetti samaa uudestaan. Pian Saiken mitta kuitenkin täyttyi ja se väisteli taitavasti Moskun ryöstöyrityksiä. Lopulta tilanne päättyi Moskun pieneen harmitukseen.

Sinttu valmistautuu äidiksi tuloon. Se on laiskistunu ihan hirveesti ja ihan outoa, kun ruoka uppoaa sille taas aivan tuosta noin vaan. Sintulla on aina nälkä.  Ulkoilemaan Sinttu lähtee oikein mielellään, mutta sen mielestä tahti meillä on ihan väärä. Meidän pitäisi kävellä kaksi askelta ja pysähtyä minuutiksi nuuskimaan jokaista mielenkiintoista hajua, niin Sintulle olisi vauhti mieleen. Meidän "raskaan" lenkin jälkeen Sinttu nukkuukin oikein mielissään koko loppupäivän ja seuraavanki päivän siihen asti, että on taas lenkin aika. Raskasta puuhaa tuo vauvojen ja mahan kasvattaminen, kun juuri muuta aktiviteettiä ei tarvita. 

Sinttu tänään kuvattuna.