...juoksut siis. Aina vain yhtä ihanaa, varsinkin kun edellisistä juoksuista on vain reilu kuukausi aikaa. Tosin onneksi ne edelliset oli aika huomaamattomat juoksut kaiken kaikkiaan, luojan kiitos. Eikä näissäkään juoksuissa ole muuta valittamista, mutta kun Sinttu on niin laiska! Lenkit ois melkein sama jättää tekemättä, kun hihnan toisesta päästä saa kiitokseksi vain tympääntyneitä mulkaisuja, koska neiti ei saa koko aikaa vain haistella. Kun päästän neidin irti, niin Sinttu haistelee samaa kohtaa vielä silloinkin, kun minä olen tunnin kierrellyt metsässä ja olen palaamassa takaisin, jos en siis koko ajan hoputa Sinttua liikkumaankin. No, kohta on taas nämäkin juoksut ohi, kun Sinttu aloitti nämä jo viikko sitten. Sitä odotellessa...

Pudasjärvelle ollaan tehty pari reissua ja viime viikonloppuna pitkästä aikaa nähtiin Kataa ja Jetiäkin.  Käytiin yhdessä agilityä treenimässä ja iltaa istuttiin pimeässä nuotiolla. Oli ihana istua nuotskalla kuutamossa ja tähtitaivaan alla! Sintun mielestä reissu nuotiolle oli myös todella makoisa - makkarasaalis oli nimittäin tosi hyvä, kokonaista 5 makkaraa!  Lisääkin olisi mahtunut...

Kaverilenkkejä ollaan taas tehty säännöllisesti Raahessa, viimeisin eilen illalla. Mukana oli Sintun lisäksi Päivi ja Lyyti-sisko sekä Satu kroatipoikien Myyrän ja Monnin kanssa. Matkalla tavattiin myös 5kk ikäinen kääpiöpinseripoika. Hauska aina tuo Sintun suhtautuminen noihin minikoiriin - eilenkin se ensin niin kiinnostuneena sitä pinserinpentua haisteli ja kun oli tarpeeksi tutustellut, Sinttu päätti sen olevan jotakin tosi kummallista, johon ei enää kannata aikaansa enempää tuhlata. Sinttua ei varmaan tajua, että pienetkin koirat on koiria siinä missä neiti itsekkin.