Viikko sitten kävimme Oulussa Sintun kanssa reissussa ja vasta nyt on aikaa kirjoitella vähän ajatuksia siitä. Aloitin työt 3 viikkoa sitten, joten iltaisin ei paljoa jouda tekemään. Mutta palataanpas reissuun. Lauantaina ohjelmassa oli epävirallinen tokokoe Kuivasjärvellä ja tottakai koetta piti jännittää jo etukäteen. Koepaikalla jännitys ei tuntunut niin pahalta kuin ensin luulin, mutta jännitti minua silti. Sinttu vaikutti aika hyvältä, paljon paremmalta kuin silloin BH-kokeessa. Se oli hyvin kuulolla ja innokas. Kehään mennessä Sinttu vähän väisteli tuomaria, kun tämä tarkisti ettei neidillä ole juoksut menossa, mutta ihan hyvin Sinttu lopulta antautui "ronklattavaksi". Luoksepäästävyys meni nappiin ja paikkamakuu myös. Paikkamakuussa minä tein pienen virheen, mistä tuomari hieman rokotti. Kumarruin koiran luokse palatessa koiraan päin. No, pitää olla vastakerralla viisaampi  Seuraaminen hihnassa meni hyvin, mutta eräs meidän ongelma alkoi taas hieman nostella päätään ja minä lankesin siihen heti. Ongelmana meillä on siis ajoittain se, että jos Sinttu alkaa jätättämään, niin minäkin alan hiipiä ja himmailla. Sinttu paineistuu tästä ja jätättää entistäkin pahemmin. Lisäksi mulle on tullut ärsyttävä tapa kääntyä ja käskyttää Sinttua, mikä vain paineistaa Sinttua lisää. Seuraaminen irti meni juuri tällaiseksi pelleilyksi ja siksipä siitä saatiin 5. Hyviä pätkiäkin tuli ja mitähän minä tein silloin?? No kävelin normaalisti eteenpäin! En himmaillut tai käskyttänyt ylimääräistä...tässäpä siis työsarkaa minulle päästä tuosta eroon  Tämä vaikutti myös liikkeestä maahanmenoon. Sinttu oli vähän hämillään minun sekoiluista eikä siis mennyt maahan vaan jäi seisomaan. Samoin tällä oli vaikutuksia luoksetuloon ja seuraamisesta pysähtymiseen. Luoksetulo olisi saanut olla ja normaalisti se onkin vauhdikkaampi, mutta Sinttu kuitenkin tuli suorana eteen ja meni siitä hienosti sivulle. Seuraamisesta pysähtyminen olisi kokonaisuutena saanut olla säpäkämpi. Hyppyyn olen tosi tyytyväinen! Sinttu ei ole sitten viime kesän koko hyppyä edes nähnyt ja saatiin siitä 10!  Seuraavana aamuna Sinttu aloittikin sitten sopivasti juoksut.

Kokeen jälkeen olikin luvassa illanviettoa "Raahen tyttöjen" kanssa. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa taas porukassa ja toivottavasti pian onnistuis tällainen järkätä uudestaan, kiitos tytöt!! Sinttukin näki pitkästä aikaa pientä kaveriaan mäyräkoira Pinjaa. Pinjan mielestä Sinttu on aivan huippu juttu ja Pinjalla olikin ihan oma leikki. Sintun makoillessa, Pinja kyttäsi Sinttua nurkan takaa ja Sintun vähänkin liikahtaessa, pieni mäykky otti hippalivat, mutta palasi pian taas kyttäämään karvaista kaveriaan.

Tässä vielä pari kuvaa Sintusta ja Saikesta, kun muutama viikko sitten katselimme pihalla revontulia. Oli ne komeita!