Näin kesän korvilla, kun ilmat alkaa lämmetä, meidän pihalle on taas ilmaantunut kuoppia sinne ja tänne. Niinkuin (isot) myyrät touhuaisivat joka kevät tuolla meidän pihalla kaivelemassa, mutta Sinttu se vaan hakee paikkoja, missä olis viileämpää nukkua. Ihmiset ei vaan ole tästä puuhasta yhtä innoissaan kuin Sinttu...  Sinttu kun hakee yleensä aivan talon perustusten vierestä nuo kaivuupaikkansa... Tässä pari taidonnäytettä.


Ruusupensaan takana on tietenkin prinsessan arvolle sopivaa nukkua, etenkin silloin, kun ruusut oikein kukkivat. Tuolta ei myöskään kovin moni älyä Sinttua hakea, sillä portaat peittää Sintun niin hyvin tuonne piiloon.


Tämä paikka on jostakin syystä nykyään niin IN. Sinttu menee häkkiin kaivelemaan heti kun silmä välttää ja jos vain häkin ovi on auki. Tosin tänään Sinttu saatiin ekaa kertaa sieltä itse teosta kiinni, joten sen jälkeen on häkki saanut olla rauhassa kaivuupuuhilta.


Tämä oli tälle kevättä ihan ensimmäisiä paikkoja, mitä Sinttu kaiveli, mutta kun se peitettiin, Sinttu on antanut tämän olla rauhassa. Saapa nähdä milloinkahan tuonne meidän kuusiaidan alle ilmaantuu taas kuoppia...

Tänään sitten alkaa kauan odotettu agilitykurssi. Olemme muutaman kerran käyneet tälle kesää Sintun kanssa tuossa meidän agilitykentällä ja joka kerta Sinttu on ollut todella innokas ja vauhtia esteillä riittää. Eilen neiti oli jopa niin innoissaan, että haukkui ensin odotellessaan omaa vuoroaan ja haukkui vieläpä radallakin!!  Neidin kun olisi pitänyt päästä vieläkin lujempaa  Kata antoi meille vinkkejä ja neuvoja ja kehui Sintun kääntymisiä lyhyellä radanpätkällä nopeiksi, vaikka se aika iso ja raskas koira rakenteeltaan onkin. Omaan käteen Sinttu tuntuu koko ajan helpommalta ohjata, tuntuu kuin se herkistyisi jatkuvasti sille ohjaukselle. Ja tottakai tässä koko ajan itsekkin oppii ja yhteistyö kentällä paranee. Alkeissa silti todellakin ollaan ja paljon on opittavaa, mutta kivaa meillä ainakin on!