Paljon on koirat harrastaneet painileikkejä ja jos jonkun puolia tässä mun on tarvinnut pitää, niin yleensä Viljan leikkikaverin.. Vilja nimittäin harrasti jossain vaiheessa aika paljon sitä, että se nappasi neulahampaillaan tosi lujaa kaverista kiinni ja vaikka kaveri kiljui kuinka, niin pikkuneiti ei otettaan irrottanut. Vilja suorastaan nautti siitä metelistä, mikä kaverista lähti kun se repi ja roikkui karvoissa! Nykyään tilanne on kuitenkin jo paljon parempi ja Viljakin on oppinut tiettyjä rajoja leikeissä.

Viljasta on tullut jo niin iso tyttö, että hampaatkin on alkaneet vaihtua. Etuhampaat ylhäältä tippuivat vajaa viikko sitten ja nyt alahampaat edestä heiluvat myös. Saa nähdä milloin nekin tippuvat. Puruvimma Viljalla on kova, kun ikeniä kutittelee. Eiköhän se helpota, kunhan hampaat vaihtuvat kokonaan. Tuhotöitäkin on Vilja kerennyt kaiken muun kiireen lisäksi hiukkasen tekemään. Joku oli unohtanut kodinhoitohuoneeseen oven auki ja eiköhän Vilja ollut heti siellä ja kerennyt pureskella mun föönistä ja pikkusiskon tuuhennusraudasta johdot siihen kuntoon, että niitä laitteita ei kannata enää seinään tökätä. Luojan kiitos, että johdot ei olleet seinässä silloin, kun Vilja oli natustellut niitä! Ruokavarkaissa pikkuinen on myös ollut aika ahkeraan tahtiin, mm.paistettua haukea, munakasta ja suklaapiirakkaa on Vilja luvatta maistellut ja todennut ne niin hyviksi, että voisi se varastaa niitä uudestaankin. Suklaapiirakan syömisestä Vilja tosin sai ”palkaksi” syödä myös suolaa ja siitähän tuli hiukkasen huono olo ja oksennuskin pääsi. Heti oksentamisen jälkeen Vilja katsoi oksentamaansa suklaapiirakka-suolamössöä ja sitten minua, ikäänkuin pyytäen lupaa syödä ne takaisin... :D Oksentamisesta tulikin mieleen, että eräänä aamuna Vilja oksensi kokonaisia koivunlehtiä, kaarnanpaloja ja havunneulasia. Siis siinä oksennuksessa ei ollut mitään muuta! Miten niin tälle ahmatille kelpaa kaikki kurkusta alas menevä syötäväksi? Ja on tainnut olla kiire syödä noitakin herkkuja, kun ei pureskelemaankaan ollut ehtinyt.