Sinttu on viimeisen kuukauden aikana ontunut kahdesti vasenta takajalkaansa ja lopulta päätin varata ajan eläinlääkärille. Ontuminen alkoi ilman näkyvää tai selvää syytä ja loppuikin melkein yhtä nopeaa. Silti Sinttu ei liikkunut puhtaasti ontumisen loputtua, vaan kevensi painoa jalalta koko ajan, joten lähdimme lääkäriin tutkimuksiin. Vilja-penska pääsi mukaan myös, oli nimittäin aika uusia sen rokotukset ajantasalle.

Lääkärillä ajat oli reilun puoli tuntia myöhässä, joten saimme hetken odotella. Vilja keksi koko ajan ohjelmaa, joten eipä päästy pitkästymään. Vilja oli ylikiinnostunut jokaisesta lääkärissä olijasta ja vinkui kuuluvasti sydäntäsärkevällä äänellään, kun se ei päässytkään tekemään tuttavuutta jokaisen kanssa wink Lopulta tuli meidän vuoro ja lääkäri kokeili käsin Sintun polvea. Sinttu ei aristellut lainkaan, ihmetteli vain vierasta selän takana. Siispä röntgeniin ja sieltähän se syy löytyi...

Kuvat otettiin selästä, lonkista ja polvista. Molemmista polvista paljastui alkava nivelrikko, vasen eli ontuva jalka, oli hieman pahempi kuin oikea. Lisäksi lantiorangasta paljastui spondyloosi. Olin kyllä valmistautunut henkisesti, että jotain on vialla, mutta että vika oli sekä molemmissa polvissa että lantiorangassa, oli ehkä pieni järkytys... Onneksi muutokset polvissa on ainakin vielä niin lieviä, että saimme ohjeeksi syöttää ontumiseen ja nivelen tulehdukseen kipulääkettä ja saatiin lääkäriltä myös ohjeita, miten nivelrikkokoiran kanssa kannattaa jatkossa elää, jotta oireita saadaan hillittyä. Leikkauksia tai muuta ei siis onneksi vielä ainakaan tarvita. Ja nämä ohjeet onkin meille jo arkipäivää eli olen aina ollut tarkka ylipainosta, mutta nyt vasta olenkin! Lisäksi me liikumme lähes aina metsissä, siispä jatkamme sitä ja ehkä vähän lisäämme siellä liikkumista ja mennään Sintun tahtiin. Onneksi tuohon naapurikuntaan Kiiminkiin avataan pian koirauimala, joten talvisin tullaan käymään myös siellä. Ja kesäisin tietenkin nautitaan uimisesta luonnonvesissä. Kaikki ylimääräinen, kantaminen ja vetäminen sekä hyppiminen, on kiellettyä tai siis kannattaa ehdottomasti välttää sitä. Ja niin vältetäänkin, agility ja haku esimerkiksi jää Sintun harrastuksista nyt pois ja keskitymme jäljestämiseen ja tokoiluun ilman hyppyä. Rehellisesti agilityn poisjättäminen harmittaa minua paljon, koska Sinttu on aina niin rakastanut sitä ja koska meillä oli haaveissa ehkä joskus kisata siinä, mutta nyt se on unohdettava, vaikka kirpaiseekin...

Ja sitten, kuinka kaikki nyt loksahtaakaan paikoilleen ja kuinka sokea olenkaan Sintun suhteen ollut.... Sinttu on aina ollut laiska ja haluton liikkumaan. Nyt ymmärrän myös miksi Sintun selkä on aina ollut niin helposti jumissa ja miksi Sinttu ei ole koskaan ollut mielellään tulossa autoon. Nyt tajuan nekin tilanteet, kun muut koirat leikkii ja riehuu mielissään ja Sinttu vain vetäytyy syrjään tai pyrkii kaikin keinoin rauhoittelemaan muita aloilleen. Lisäksi Sinttu ei koskaan venyttele itse vapaaehtoisesti takajalkojaan. Vertailun vuoksi, vaikka Viljaa ei ole tutkittu, niin se tekee kaiken päinvastoin kuin Sinttu. Vilja venyttelee sekä etu- että takajalkojaan, Vilja hyppii ja loikkii mielellään minne vain eikä se ole koskaan ärtynyt riehumistilanteissa. Vilja on erittäin halukas liikkumaan eikä se ole todellakaan laiska. Siinä liuta selviä syitä, joista mun olis pitänyt tajuta, että jotain on pahasti vialla Sintulla, vaan olen vain aina pistänyt nuo Sintun laiskuuden ja pehmeän luonteen piikkiin. Ehkä Sinttu on selän kivuista johtuen myös niin hulluna veteen, siellä kun ei satu liikkua ja siellä se on saanut olla se ihan oma itsensä. Agilitykentällä Sintusta ei ole huomannut koskaan, että sillä sattuisi hyppääminen, mutta olemme aina treenanneetkin matalilla korkeuksilla, joten se on voinut olla yksi syy miksei siellä Sintun kivut ole näkyneet koskaan. Nämä molemmat Sintun vaivathan ovat myös valitettavasti perinnöllisiä ja toivon niin koko sydämestäni, että Sintun lapset - Alex ja Fanni, eivät tässä asiassa olisi tulleet äitiinsä ja ettei nämä vaivat koskaan tulis heille. Mutta vaikka meidän maailma nyt onkin muuttunut, ei auta kuin keskittyä menemään jatkossa Sintun ehdoilla eteenpäin mahdollisimman positiivisella asenteella. Täytyy nyt vain koettaa ottaa Sintusta mallia, Sinttu on nimittäin ollut koko aamun niin iloinen, että ei voi kuin ihailla toista heart

_full.jpg