Pitkästä aikaa keretään kirjoittelemaan kuulumisiakin. :) Tänään käytiin Oulussa, kun Juttaa piti käyttää Akuutissa lääkärillä. Tyttö pääsi lauantaina järsimään lattialle unohtunutta limsapulloa ja oskensi sitten melkein heti sen jälkeen verta. =( Kai se oli järsiessä niellyt niitä muovin paloja kurkkuunsa ja veri oli palasten repimistä haavoista peräisin. No illalla Jutta oksensi sitten uusiksi, nyt veri oli ihan tummanpunaista. Soitin paikalliselle lääkärille ja hänen ohjeillaan hoidettiin Juttaa viikonlopun yli. Maanantaina sitten soiteltiin Akuutista vapaita aikoja ja tälle päivälle oli aikaisin vapaa aika. Jutta aristi mahaa kun lääkäri sitä tutki, mutta kuvauksissa ei mitään kummempaa ilmennyt tai löytynyt. Paksusuoli oli lääkäreiden mielestä vähän kummallinen, mutta ei kuitenkaan tarvitse leikata Juttaa. Samoilla hoito-ohjeilla kuulemma jatketaan ja seuraillaan tilannetta. Nyt Jutta-muori on ihan väsy, kun se rauhoitettiin kuvauksia varten. Samalla sitten Oulussa käytiin vähän shoppailemassa. Tosin enpä tuota itelleni mitään kummempaa löytänyt, mutta Sintulle löytyi. :)) Ostin sille jo varastoon pari säkkiä Eagleä, kun sitä kumminki menee ja löydettiinpä uusi pantakin. Nykyinen alkaa olla jo kohta liian pieni. Ostin oikein Hurtta-pannan, kun ne on niin hyviä. :) Vielä se Sintulle on vähän iso, vaan kyllä jo kohta on siinä Sintulle panta. Samalla hommattiin sitä plaqueoff-merileväjauhetta. Kokeillaan mitä vaikutusta sillä nyt sitten on. :) Ainakin Jutalle ja Jetille se on ollut oikein hyvä juttu, jospa auttais Sintunkin pahanhajuiseen hengitykseen. Saihan se Sinttu-tyttö pienen pussillisen puruluitakin. :)

Maanantai iltana meidän lauma kasvoi viidennellä koiralla, kun Muhokselta saapui Katalle koeajalle vähän päälle vuoden ikäinen australianpaimenkoira Jesse (Kia-Rina Black Velvet). :) Tämä poika on osoittautunut kyllä oikein mukavaksi koiraksi. Iloinen ja kiltti, aika pentumainen vielä. Kuvia Jesse-pojasta voi katsoa täältä. Jos kaikki nyt vain menee hyvin, niin Jesse jää sitten Katalle. Suurin kysymyshän on se, että kaikki koirat tulis keskenään toimeen. Ei oo mukava, jos joudutaan erottelemaan laumaa sen takia että ne ei kestä katella toisia. Tähän asti on mennyt paremmin kun osattiin odottaa. :) Ajateltiin että varmaan juuri Jutalle on vaikeinta hyväksyä uusi kaveri meidän laumaan, mutta mitä vielä! Jutta hyväksyi Jessen melkeen paremmin ku kumpaakaa pennuista silloin aiemmin. Jetille on ollutkin sitten kovempi paikka sietää Jesseä. Ne kun on uroksia... Kyllä ne varmasti ajan kanssa tulee toisensa hyväksymään, kunhan niille pikkuhiljaa selviää se oma paikka laumassa. Tällä hetkellä koko lauma voi olla hyvinki keskenään talossa ja missä vaan, jos Kata on paikalla kattomassa Jetin ja Jessen perään. Ne voi kyllä olla yhdessä, mutta väliin on sitten ärinää ja pientä mittelöä ja silloin ei muiden sana kauheasti tehoa. Varmaan tulevat vielä ottamaankin ihan yhteen ja oikeastaan pari kertaa ne on jo räsähtäneetkin toisilleen mutta onneksi molemmat kuuntelevat Kataa niin se ei ihan silmitöntä tappelua oo. Vierekkäin Jeti ja Jesse on jo kerinny nukkumaan ja samoin lenkeillä menee hyvin, niin eiköhän se tästä. :) Hulinaa riittää...!

Tiistaina sitten käytiin Sintun kanssa taas tokotreeneissä. Harjoitukset meni hyvin, Sintun katsekontakti on edistyny huimasti! Ja salaisuutena on se, ettei me olla juurikaan sitä tässä parin viikon aikana edes harjoiteltu. Tauko vissiin teki ihmeitä. :) Sinttu oli aiemmin niin kummallisen hätäinen (no minähän siinä oikeastaan olin:)), mutta nyt ei tietoakaan siitä! Muutkin kehuivat Sintun katsekontaktia ja ku se on kuitenkin vasta alle puolivuotias. Kivaa ku meki onnistutaan.  =) Viime kertaan verrattuna Sinttu tosin pystyi nyt huonommin keskittymään noin yleisesti omaan touhuun. Kai se syy oli siinä, että tyttö oli koko päivän kotona kun olin töissä eikä me keretty mitään tehdä ennen treeniä. Ja nälkäkin sillä jo oli ja silloin Sinttu on aina ollut paljon hätäisempi. Se nakki kun pitää saada ja äkkiä! Lopuksi Teija suostui leikkimään meille tuomaria. :) Sinttu malttoi aika kauan seisoa paikallaan ja minä sitä siinä asettelin kun Teija ensin tutkaili Eeva-dobberia. Sitten kun Teija tervehti Sinttua, niin arvatkaa kuka unohti seisomiset saman tien, kun Teijalle piti kunnolla sanoa että hei. Hampaat Sinttu anto kattoa hienosti, samoin tuo muu "romplaaminen" sujui hienosti. Ei perääntyny tai mitään. :) Oltiin tyytyväisiä. Lopuksi vielä harjoiteltiin juoksemista Katan ja Jetin kanssa, ympyrällä ja suoralla. Yksinhän me ollaan paljonkin sitä harjoiteltu, mutta nyt oli eka kerta että joku juoksi meidän takana/edessä. Minä ajattelin, että Sinttu varmaan vilkuilee taakse ku Jeti oli siellä tai sitte vetää sen perään kun ne oli meidän edessä. Mutta Sinttu ei ollenkaa yrittäny semmosia, sievästi vierellä kipitti menemään ja kerjäsi nakkia... :) Tänään illalla leikeltiin kynnet ja tassukarvat. Kohta käydään vielä pienellä iltalenkillä. :)