Tänään tavattiin Ollinsaaren koulun pihalla berniuros Brutus, virallisemmin Fridkullas Ural. Jos oon ajatellu Sintun olevan yliaktiivinen berni, niin nyt kyllä on myönnettävä että hopealle jäätiin ja selvästi. :) Sinttuhan on rauhallinen verrattuna Brutus-poikaan! Alussa molemmat koiruudet tietysti juoksenteli ympäri koulun kenttää, mutta jonku ajan päästä Sinttu päätti pitää taukoa ja löi makaamaan nurmikolle. Brutus sen sijaan juoksi ihan koko ajan ja haki palloa :) Uskomatonta, kuinka sillä riitti virtaa :)) Välillä aina Sinttukin innostui taas juoksemaan, mutta enemmän se taukoili kun Brutus. Olen ollut huomaavinani tosin Sintussa, että juoksujen jälkeen (paitsi että korvat on päästä tippuneet niin) tyttö on aika paljon rauhoittunut siitä mitä se joskus on ollut. :) Sinänsä ihan hyvä, koska kyllä Sinttu kuitenkin esim.treeneissä aina syttyy ja patukka on sille se paras palkka siellä. Taitaa oma vaikutuksensa tosin olla silläkin, että kun aiemmin Sinttu eli neljän koiran laumassa ja Saiken kanssahan ne kovasti tykkäsi leikkiä. Nykyään se on siis yksin aika paljon niin tottakai sekin rauhoittaa sitä. Aina kavereita nähdessään Sinttu kyllä intoutuu ja rupeaa hippasille, mutta ei se enää kehtaa niin kauan riehua kun ennen. Kai se tyttö alkaa oikiasti olla niin "aikuinen nainen".. ;)

Tässä vielä pari kuvaa Sintusta ja Brutuksesta:

Brutus eli Fridkullas Ural

Sinttu takana, Brutus edessä.