Viime lauantaipäivän vietimme Oulussa järjestetyissä agilitykisoissa. Olimme turistina paikalla kannustamassa Marikaa ja kultsu-Bettiinaa, jotka kisasivat siellä. Viljalle oli ensimmäinen kerta, että se oli mukana hallissa järjestetyssä tapahtumassa ja samalla taisi olla myös melkein ensimmäinen kerta, että Vilja tarvitsi aluksi aikaa totutella uuteen paikkaan. Vilja oli ihmeissään, kun menimme ensimmäistä kertaa halliin sisälle. Se kuunteli korvat höröllä meteliä ja katsoi tarkkaan kaikkea. Alkuun Vilja oli myös menossa joka paikkaan, etenkin ohi menevien koirien ja ihmisten perään. Pian se kuitenkin malttoi istuskella paikoillaan ja katsella nätisti ympärilleen.  Sinttu oli jälleen loistava roolimalli pikku-Viljalle

Vilja meidän "leiripaikalla".

Ikävä kyllä hallin pyöröovista tuli Viljalle ikävänpuoleinen kokemus. Hallin ovet ovat raskaat ja ahtaat, käsintyönnettävät pyörivät ovet. Kun menimme ensimmäistä kertaa sisälle ja keskityin työntämään ovea rauhallisesti, joku kiireisempi tulikin meidän takaa ja työnsi ovea niin, että Viljan tassu jäi hiukan väliin. Sen jälkeen Vilja ei ensin halunnut tulla pyöröoviin, kerran kipeää kävi. Onneksi makupalojen avulla sain Viljan helposti mukaani ja kun huolehdin erityisen tarkkaan missä kohti Vilja on, niin saatiin hyviä kulkuja pyöröovesta. Etenkin viimeisin oli paras, joten jospa pikkuiselle ei nyt mitään kammoja kuitenkaan noista ovista jäis.

Sinttu sai torkkua Betskun häkissä aina sen aikaa, kun Bettiina oli tekemässä rataa.

Sinttu on nyt kuukauden sisällä saanut kaksi hyvää ja perusteellista hierontaa ystäväni Marikan toimesta. Marika opiskelee parhaillaan koirahierojaksi ja Sintusta tuli siis yksi hänen harjoituskoirista. Ensimmäisellä kerralla Sintun lavat olivat jumissa, mutta onneksi vaiva ei ollut uusinut, kun Marika hieroi Sintun toiseen otteeseen. Sinttu nautti sydämensä kyllyydestä molemmista hierontakerroista. Ensimmäisellä kerralla Sinttu rentoutui jopa siinä määrin, että se pieraisi. Sitä ei vielä olekaan aiemmin tapahtunut, vaikka onhan Sinttua hierottu monet kerrat.  Kiitos vielä Marika!