Tänään on ollut niin ihanan lämmin päivä, että pakattiin jo aamusta koirat ja ihmiset autoon ja suunnattiin Syötteelle päin Kirkaslammelle (virallisesti kai Kangaslampi) uimaan. Sintulle oli taas uusi ranta alkuun vähän jännä. Heitin lampeen sitten kelluvan kapulan, jonka perässä se lähti heti uimaan ja sen jälkeen tyttö olikin enemmän vedessä, kuin maalla. Laiturille en meinannut Sinttua saada ensin millään, kun se oli aika huojuvaa tekoa ja Sinttu kun muutenkin vähän varoo tuollaisia paikkoja. Pikkuhiljaa, kun sen pannasta taluttamalla vein aluksi vain hetkeksi siihen ja silittelin, rauhottelin ja annoin herkkuja, Sinttu uskaltautui aina vain pidemmälle laituria. Kohta se jo juoksi edestakaisin laituria muiden mukana ja suostui istuskelemaan laiturin päässä valokuvattavana. :) Parasta tällä reissulla Sintun mielestä taisi olla sininen kanisteri, johon oli sidottu paksu narun pätkä kiinni. Sen nimittäin jos heitti veteen, Sinttu oli heti hakemassa sitä. Välillä otin tytön rannalle kiinni, kun se sitä niin innoissaan vedestä haki ja pitihän muidenkin antaa sitä hakea ilman, että Sinttu hukuttaa muut ryysimällä päälle vedessä. Otin rannalla myös vähän paikkamakuutreeniä. Kanisteri kun näytti olevan niin hauska, että oli työmaa pitää Sinttu paikalla makaamassa, kun muille heitettiin sitä veteen. Pari kertaa Sinttu kyllä karkasi, mutta muuten meni oikein hyvin. Jos siis ei oteta sitä kamalaa piipitystä ja haukahteluja huomioon, kun Sinttu olisi niiiin halunnut mennä kanisterin luo! Tokottelin siinä rannalla kanisteri palkkana muutenkin (seuraamista, liikkeestä jääviä, sivullemenoa, luoksetuloa jne.) ja ainakin koira oli innoissaan ja katsekontakti huippua! :D Minun kai täytyy ruveta palkkaamaan Sinttua sitten kanisterilla eikä millään patukoilla tai narupalloilla! ;)

Eilen käytiin agiliitämässä toisen kerran. Tehtiin Sintulle sellainen treeni, että oli taas kaksi hyppyä ja putki suorassa linjassa. Tällä kertaa putki oli tosin vain mutkaputki. Makupalat odotti putken päässä ja Sinttu vietiin hyppyesteiden taa. Pari kertaa alkuun olin liian hidas ja Sinttu kerkesi minua ennen putken luo, josta se karkasi makupaloille oikomalla. Kun sitten kiristin vähän vauhtia, niin olin putken luona ajoissa ohjaamassa Sintun sinne ja tämä lyhyt "rata" saatiin hienosti läpi muutaman kerran!

Päätettiin kokeilla Sintulle vähän myös puomia ja senhän jo arvasinkin etukäteen, että Sintulle se on jännittävä este. Tähän asti Sintulle on toiminut näiden pelottavien asioiden kohtaamisissa (kuten esim.hissi tai portaat) sellainen, että se vain viedään siihen ennen kuin tyttö kerkeää alkaa miettiä mihin se oikeastaan joutuukaan. Jos Sinttu nimittäin kerkeää ajatella liikaa, niin sieltä tulee se paniikkivaihde päälle ja siinä sitä sitten ollaan. Tavallaan Sintun kanssa ei saa tehdä mistään uudesta asiasta tilannetta, vaan mennään niinku ois aina menty siitä. Puomilla se paniikki ja tilanne kuitenkin tuli... :S Pahimmillaan Sinttu vain reuhtoi hihnassa eikä suostunut lähellekkään puomia... Ei vaikka koetettiin herkuilla houkutella tai vain viedä se. Pari kertaa vielä pääsi käymään niin, että Sinttu saatiin noin puoliväliin puomia, kun se otti ja hyppäsi suoraan minun tai Katan syliin. Onneksi oltiin molemmilla puolilla varmistamassa ja saatiin koira ehjänä maahan (ei puhuta omista ruhjeista mitään), mutta tämähän vain lisäsi Sintun panikointia. Minä olin ihan epätoivoinen ja mietin jo että meidän liitelyistä jätetään puomi kokonaan pois... Onneksi ei kuitenkaan luovutettu, vaan päätettiin sitten madaltaa puomia. Se oli lopulta vain reilut kymmenen senttiä irti maasta ja kokeiltiin uudestaan. Taas sama, Sinttu ei ollu tulla lähellekkään puomia.

Jos Sinttu on joskus kerennyt alkaa riuhtoa esim.portaissa tällä lailla hihnaa, niin sille on tehonnut, kun päästän hihnan ihan löysäksi ja pelkästään komennan sen portaisiin. Näin se on tullut ja paniikki on jääny, kun se on hoksannu ettei sille mitään pahaa tapahdu. Nyt kun kokeilin samaa tässä puomilla, niin ei mitään apua. No löysäsin sitten lopulta koiran kokonaan irti hihnasta ja alettiin Katan kans levitellä herkkuja pitkin puomia. Siinä Sinttu sai Jutta kaverinaan syödä makupaloja puomilta omaan tahtiin ja lopulta leikin sen kanssa siinä puomin vieressä karvapatukalla. Hyppyytin pari kertaa puomin yli ja käytiin myös muutaman kerran menemässä putkesta läpi, kun Sinttu siitä tykkää. Sitten vaan vein yhtäkkiä Sintun pannasta puomille ja mentiin varmaan kuusi kertaa se päästä päähän. Lopulta Sinttu meni hienosti sitä matalaa versiota puomista ja päätettiin lopettaa treeni. Kyllä se vielä jonakin päivänä sujuu pelkällä käskylläkin! Tässä vaan tuli taas todettua, kuinka epäluuloinen ja arka Sinttu on tiettyjä uusia asioita kohtaan.

Tuon eilisen puomitreenin takia, mentiin tänään Kirkaslammen reissun jälkeen Sintun kanssa Heteharjun varastoalueelle "tutkimusmatkalle". Siellä on kaikkea mahdollista ja mahdotonta, jota Sinttu voisi "pelätä", joten voiko parempaa paikkaa olla tällaiselle siedätyshoidolle. Tällä samaisella paikalla paikalliset treenaa henkilöhakua koiriensa kanssa, joten tiesin paikan myös turvalliseksi (ei lasinsiruja tms.). Otettiin Jeti, joka ei pelkää mitään, mukaan ja olihan se Katakin tietty mukana. Sinttu oli irti ja se sai herkkuja aina, kun uskalsi jonnekkin. Me vain kuljettiin ympäriinsä ja mentiin lautakasojen päältä, pressujen päältä, vanhojen sänkyjen yli ja ali, betoniputkien läpi, rämisevien peltien vierestä, ahtaista paikoista ja lopulta jopa sellaiseen vanhaan, pimeään konttiin pienestä oviluukusta, jossa haisi aika pahalle. Tuuli vinkui ja paukutti seinälautoja. Viimeiseksi Sinttu jopa juoksi sellaisen pitkän, peltisen ojaputken läpi kahdesti! Olin tosi tyytyväinen, kun Sinttu suostui meidän perässä melkein minne vain! Ainoa minne se ei mennyt, oli vanhat sängyt, joiden päällä me oltiin. Etutassut se nosti siihen, mutta hypätä ei halunnut. No se, että Sinttu laittoi etutassut sängylle, riitti minulle. Muutamiin paikkoihin kun oltiin menossa, Sinttu kokeili, josko se voisi vain voisi luikkia pois. Mutta kun komensin sen luokse ja mentiin sitten yhdessä, niin suostui hienosti tulemaan. Kontti oli mm.tällainen paikka.

Harmittelin Katalle, että pahus kun ei vuosi sitten tullu niinku mieleen käydä siellä varastoilla tätä tekemässä...olisi tehnyt Sintulle enemmän kuin hyvää. Mutta ei jälkiviisaus enää auta, nyt vain paljon treeniä varastoilla ja matalalla puomilla. Kyl tää tästä, ei oo vieläkään liian myöhäistä.