Vietimme toisen pääsiäispäivän useamman tunnin mittaisella hiihtoreissulla läheiselle suolle. Otimme mukaan makkaraa ja teimme suolle kuivista risuista ja oksista pienen nuotion. Koirat sai juosta keväthangilla keskenään ja toki nekin saivat osansa makkaroista  Ihan alkajaisiksi keräsimme tietenkin nuotioon mahdollisimman paljon poltettavaa. Siinä vähän aikaa kerkesimme katkoa risuja, kun sitten koiratkin rupesivat etsiskelemään risuja ja pienimään niitä. Aivan kuin olisivat matkineet mitä ihmiset tekevät, mutta nuotioon eivät niitä sentään kantaneet 

Sinttu "nuotiopuiden teossa".

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Vilja oli heti Sintun apuna silppuamassa risuja.

Saike keskittyi pitämään vahtia.

 Hienosti Vilja älysi varoa nuotiota eikä pikkulikka tällä kertaa ottanut omin luvin edes makkaroita, toisin kuin viimeksi.

 

Vilja seuraa makkaranpaistoa ja toivoo saavansa oman osuutensa.

 

Kaveruksia alkoi ramasta makkaroita odotellessa

On se vaan aina yhtä hyvää tuo nuotiomakkara, nam!!

Pääsiäinen meni liian nopeasti ohi, mutta olipa mahtavaa unohtaa täysin oppari moneksi päiväksi ja vain rentoutua! Ihme kyllä pystyin oikeasti opparin unohtamaan ja nauttimaan vapaista päivistä, nimittäin kuukausien ajan tuo oppari on jo kummitellut takaraivossa lähes aina, kun sitä ei ole tekemässä... Ihanaa oli myös se, kun niin moni sisaruksistakin oli pitkästä aikaa kotona käymässä ja vietettiin aikaa yhdessä!