On meillä kyllä tosi hyvä tuuri noiden Sintun tassujen kanssa... TAAS on anturassa haava, tällä kertaa pitkä viilto siinä isoimmassa anturassa. Käytiin viikonloppuna Raahessa siivoilemassa meidän kämppää ja sunnuntaina aamupäivällä suunnattiin Mikonkarille uittamaan koiria meressä. Siellä en huomannut, että Sinttu olisi tassujaan varonut, saati telonut. Ranta oli kyllä tosi kivinen... Lähdettiin sitten uinnin jälkeen hiukan rannan lähelle asvaltoituja teitä tallustelee ja jonku matkan päässä Sinttu yhtäkkiä alko ontuu reilusti oikeaa etutassua. Tutkin tassun ja heti sieltä löytyi tuo haava, joka sillon just vuosi verta. Kata lähti kävelee autolle ja me jäätiin tienposkeen Sintun kans oottelee, et ne tulee autolla meitä hakee. Kotona sit putsasin tassun ja pistin voidetta ja siteen+tassusuojan yöksi. Nyt olen tassua voidellut välillä ja ulkoillessa on tassusuoja jalassa. Hyvin on antura alkanu parantuu, mut tää ei oo enää tottakaan et taas on Sintun tassussa tällanen....  Oon seonnu laskuissa et mones kerta tää jo oli. Sinttu on kyllä aika innokas etutassujaan käyttämään kaikenlaiseen touhuun, mm."nyrkkeillä" se osaa, kiviä yms. kaivelis koko ajan jos antais, leikkiessä on aina etutassut joilla se sorkkii lelujaan...eli taitaa siis olla niin et tekevälle sattuu. Onneksi nää ei mitään kovin vakavia vammoja oo, mut kyllä ne ikävästi estää treenaamisen ja jonku aikaa lenkkeilytki saa olla suht.rauhallisia et tassu paranee.

Juoksut alko Sintulla siis viime perjantaina. Just ennen juoksujen alkua Sinttu olikin aika kuuroa ja itsepäistä tyttöä, mut nyt se alkaa olla jo enemmän oma itsensä. Sehän muuten karkasi mulla lenkilläkin sillon joku aika sitten. Sinttu oli vain yhtäkkiä kadonnut eikä kuulunut tyttöä takasi vähään aikaan vaikka kuinka huutelin. Minä jo käytin mielikuvitusta et karhu on syöny Sintun ku ei oo sen tapasta lähteä tuolleen. Jonku aikaa kerkesin Saiken kanssa etsiä pitkin Kivaria Sinttua ja sit yhtäkkiä se juoksiki meitä vastaan. Varmaan oli koko ajan jossai ojassa vaan nuuskimassa eikä vaan kehdannu kankkuaan liikauttaa ku huutelin sitä. Minusta tuntu ihan siltä ja Sintun naamaki näytti jotenki siltä...

Semmoinen seikka on ollut kuitenkin mukava huomata näiden kolmansien juoksujen alettua, että Sinttu on paljon rohkeampi komentamaan nyt poikia tungettelusta. Ne ekat juoksuthan meni niin, että Sinttu juoksi karkuun ja sit vaan istu johonki ja anto poikien kiusia kun se ei tohtinu komentaa. Näki että Sinttua ahdisti. Nyt ei tarvi ku pikkusen liian kauan poikien pysähtyä Sintun luo "höpöt" mielessä, niin jo sieltä kuuluu sellanen ärähdys et oksat pois! Hyvin on pojat myöskin uskonu Sinttua. Ei ne sitä oo nyt läheskää niin paljoa koettanu käydä nuoleskelemassa ja minusta näyttää et kaikki koirat on nyt paljo rennompiaki. Sinttu saa rauhassa olla nukkumassa ja samoin pojat, etenki Saike on tajunnu et parempi antaa naisen olla nyt, ku ei vielä oo tärppipäivät. Nuiden tärppipäivien aikaan ymmärrän et urokset on ihan sekaisin, kun vaistot käskee jatkaa sukua just nyt, mut näin alkuvaiheessa tilanne on ihan eri.

Eilen käytiin metsälenkillä kirkolla päin ja Sinttu ja Saike sai olla irti. Sintulla oli taas tassusuoja, jonka se muuten antaa olla jalassa tosi hyvin. Saikea ei häirinny Sintun hajut ollenkaa. Ajattelin et Saike varmaan yrittäs jotain mut ei kertaakaa. Kai se poju alkaa kasvaa itsekkin ja tajuaa millon niitä naisia pitää liehitellä ja millon ei kannata ;) Tässä vielä kuva kaveruksista eilen lenkillä.