Aika kuluu niin nopeaa taas vaihteeksi, että tässä ei tajuakkaan kuinka lähellä se BH-koe jo alkaa olla! Etenkin kun me ollaan niin vähän treenattu sitä koko kesän aikana...  Tänään pitkästä aikaa sain aikaiseksi treenata nimenomaan näitä BH-juttuja (eli sitä seuraamiskaaviota ja liikkeestä istumaan ja maahan menoa+paikallaoloa). Pakkasin Sintun ja tavarat autoon ja ajelin Havulaan, missä on hyvästi tilaa ja myöskin nurmikkoa treenata. Sinttuhan on niin hieno neiti, että jos ollaan märällä nurmikolla, niin se ei välttämättä oikein toimi tai jos toimii niin sitten se saattaa toimia tooosi hitaasti, joten treenaamista märällä nurmikolla olen nyt kesällä yrittänyt tahallaankin Sintulle hakea. Eihän sitä tiedä jos koepäivänä sataa ja koe pidetään nurmikolla. Onneksi Sinttu on koko ajan ollut parempi nurmialustoillakin, mutta edelleen tulee joskus niitä päiviä että Sinttu tuumaa vain "Iik, märkä nurmikko!" ja minä revin hiuksia päästäni kun neiti ei suostu istumaan mitenkään päin.

Ilma on ollut tänään painostava. Lämmintä on ollut ja myös tosi hiostavaa ja kosteaa. Aika surkea ilma siis treenata ja itse asiassa juuri ennen treeniä mietinkin että onkohan tämä nyt kovin järkevää. Mutta koska minä harvoin teen mitään järkevää, niin mitäpä sitä treenaamistakaan tässä säässä siirtämään ja jälkeenpäin voin sanoa että onneksi en siirtänyt. Sinttu oli loistava!  Tein kahdesti koko seuraamiskaavion läpi, hihnassa ja irti. Kontaktissa on parannettavaa vielä hiukan, mutta paikka oli koko ajan oikea ja vauhti hyvä. Sinttu ei jätättänyt eikä kiilannut eteen vaan pysyi juuri siinä sivulla missä pitääkin. Ja se tässä hienointa oli, että Sinttu jaksoi tuossa painostavassa ilmassa seurata noin pitkään niin hyvin ja innokkaasti! Liikkeestä istumaan ja maahanmeno oli kans tosi hyvät: Sinttu reagoi nopeasti käskyyn eikä se istumisen sijasta mennyt maahan tai toisinkaan päin. Nappiin siis meni! Luoksetulo on meillä nykyään aina yhtä hauskaa. Sinttu tulee niin vauhdikkaasti luokse, että mulla alkaa pakostakin aina niin hymyilyttää se  Ja kun ei Sinttu aina noin vauhdilla ole kirmannut mamman luo luoksetulossa, vaan vauhti on löytynyt jostain ihan itsekseen. Tai ainakaan tietoisesti mitään erikoista en ole siihen tehnyt.

Jäljestämässäkin ollaan jonku kerran kesän aikana taas käyty. Viimeisin jälki tehtiin noin viikko sitten pellolle ja se olikin pitkästä aikaa tosi pitkä jälki. Sinttu jäljesti kokonaisuutena oikein hyvin. Parissa kohtaa se hukkasi jäljen eikä ollut löytää sitä uudestaan, mutta kun minä lopetin sähläämisen hihnan toisessa päässä ja annoin Sintun käyttää nenäänsä niin alkoihan se jälkikin taas löytyä.

Agilityäkin ollaan aina väliin käyty treenaamassa. Viimeisin treeni tehtiin helteisellä Juvalla, kun kävimme Katan luona kyläilemässä viime viikolla siellä. Helteestä huolimatta Sinttu oli tosi innokas liitäjä  Meidän omasta kalustosta puuttuu A-este, joten se on Sintulle aika vieras tapaus. Juvalla neiti ei kuitenkaan ollenkaan epäröinyt A-esteelle kiipeämistä, tosin alastulossa meinasi olla hieman liian kiire ja kontaktit jäi sitten melkein kokonaan. Hyvin siinäkin saatiin Sinttu pari kertaa lopulta pysähtymään, joten hyvä maku jäi taas A-esteeltä meille. Putkea neiti juoksi mielissään, niinkuin aina. Puomilla Sinttu ensimmäisellä kerralla hyppäsi jo parin askeleen päästä alas, mutta kun otettiin uudestaan niin meni oikein hyvin. Kata keksi siinä Sintulle hyvän tavan opettaa kontaktit paremmin. Laitetaan makupala alustalle heti esteen jälkeen, joten kun Sinttu jää sitä syömään se pysähtyy automaattisesti kontaktille oikein. Sintulle tämä myös toimi käytännössä tosi hyvin! Sinttu söi herkun ja katseli heti minua siihen tyyliin, että no joko me tästä jatketaan rataa johonki suuntaan, mutta ei se siitä karata yrittänyt.

Muuten tämä kesä on mennyt melko pitkälle järvessä.  Lämpimiä päiviä on riittänyt, joten eipä ole juuri muuta hellepäivinä jaksanut kuin olla vedessä. Siitähän Sinttu tykkää, se kun vois noutaa leluja vaikka kuinka pitkään kyllästymättä. Pitkään mietin ilmoitanko Sinttua 4.9 ryhmikseen Limingalle kun se on niin karvaton ja jo kerran sen päätinkin jättää ilmoittamatta, mutta loppujen lopuksi Caritan innostamana tuli ilmoitettua Sinttu sittenkin sinne. Sitten aletaankin miettiä onko seuraava näyttely meillä Seinäjoella vai kenties vasta Kajaanin tamminäyttely, mutta sinne on vielä onneksi aikaa!