Viikonloppuna käytiin Sintun kanssa toisissa virallisissa näytelmissä Oulussa. Alussa pelkäsin että myöhästymme kehästä, sillä ensinnäkin lähtö viivästyi hieman suunnitellusta aikataulusta ja meidän ajellessa Äimäraution raviradalle autojonot näyttelypaikalle oli aika pitkät... Jonottamiseen meni siis aikaa, mutta lopulta kerkesimme kehän laidalle hyvinkin ennen omaa vuoroa. Näyttelypaikalla nurmikko oli tosi vetinen. Rapa roiskui ja se meinasi koitua yhdeksi ongelmaksi Sintulle, kun treenasin pikkuisen sen kanssa seisomista ja juoksemista ennen kehää. Sinttu juoksi aika haluttomasti ja välillä se teki ihme hyppyjä lammikoiden yli. Pieni prinsessa kun on... Mietin että jos kehässäkin on yhtä vetistä, niin Sinttu ei varmaan suostu juoksemaan. No, kehäsihteeri huusi meidän numeron ja meidän vuoro tuli aika yhtäkkiä. Alussa sain Sintun seisomaan oikein hienosti mutta tuomari ei heti tullutkaan räpläämään Sinttua ja annoin tyttösen sitten olla vähän miten sattuu. :) Sittenpä se tuomari ilmaantuikin ja ajattelin että se ensin vain tervehtii Sintun ja laitan sen sitten kunnolla taas seisoo. Tuomari tutkikin Sintun heti siinä ja koska koko tilanne tuli niin yhtäkkiä niin Sinttu pääsi siinä peruuttelemaan jne. Juoksut meni hienosti, Sinttu ei ollenkaan väistelly rapaa tai mitään. :) Hyvä arvostelu saatiin ja toisen kerran ROP-pennun titteli sekä kunniapalkinto. Tyytyväisiä ollaan, vaikka itse kehässä meno ei niin nappiin mennytkään. Tässä vielä kuva Sintusta molempien näyttelyiden saaliiden kanssa. :)

IMG_6612-1.jpg

Illalla kotiin tultua suunnistettiin pitkän tauon jälkeen uimaan. Kokeilin Sintulle näyttelyistä ostamaani kelluvaa damia. Se lelu vetosi Sinttuun ja olihan likka innoissaan kun heittelin damia sille veteen ja se sai sitä noutaa. :) Tänäänkin käytiin pulahtamassa , vaikka oikeastaan tarkoitus ei ollutkaan alunperin veteen mennä. Aiottiin juoksuttaa koiria Havulassa irti ja siinähän ne juoksikin. Rannassa laiturilla istuskeltiin ja sateinen sää kun oli, niin ajateltiin ettei koirat veteen edes halua mennä. Sinttu oli irti ja yhtäkkiä sekin halusi kovasti laiturille. Sinne se hyppäsi ja melkein samantien kääntyi ja hyppäsi rantaan. Monta kertaa se vaan hyppäsi laiturille ja rantaan ja siinä kai minä annoin sen itsekseen tutustella huojuvaan lauttaan. Aina kun se laiturilla oli niin koitin kehua ja kannustaa. Lopulta se käveli laiturin päähän meidän luo ja kierteli reunoja koko ajan sen näköisenä että kohta se hyppää... Minusta se ei tuntunu kovin hyvältä idealta, mutta enpä kerenny silmääkää räpäyttää kun jo kuului iso molskahdus ja siellä oli Sinttu kokonaan veden alla... :) Oli aika huvittava näky vaikka ei se just silloin kovin paljoa naurattanu. Lähinnä mietin kuinka pahat kammot Sintulle nyt vedestä ja erityisesti laiturista jää... No paniikkihan Sintulle tuli, se räpiköi vedessä ihan hädässä. Se yritti kiivetä laiturille takaisin vaan liian korkea oli reuna. Minä lähdin laiturin reunaa kävelemään takaisin rantaan ja huutelin sitä. Sinttu lähti uimaan laiturin vierustaa pitkin rantaan ja jonku matkaa uitua se rauhottui ja ui sitten jo ihan normaalisti. Minä palasin takaisin laiturille ja kohtapa lönkytteli Sinttu perässä. Vähän se empi, mutta tuli kuitenkin itse vapaaehtoisesti laiturin päähän. Sillä kertaa se tosin varoi kovasti laiturin reunoja... :D