Käytiin Sintun kanssa yhtenä päivänä taas uimassa Kirkolla päin. Heittelin tytölle keppejä veteen mutta aina kun meni liian kauas, niin sinne ne kepit jäi. Ei halunnu Sinttu uimaan, ei. No kävin sitten tallilla mutkan hevoset hoitamassa ja Sinttu oli mukana. Siellä kun tyttö juoksentelee ympäri tallipihaa turvekasoissa, makoilee tunkion päällä ja syö hevosenkakkoja niin onhan se aina vähän likainen... Mutta nyt se vasta likainen olikin, kun se oli märkä vielä uintireissulta. Päätin kotimatkalla tehdä pienen mutkan Kivarille ja käytin sen siellä vielä uimassa että vähän puhdistuisi. Kivarilla on rannassa hyvä hiekkapohja ja vesi syvenee pikkuhiljaa. Tosi kiva paikka siis! Ekaa kertaa Sintun kans käytiin sitten siellä ja kylläpä yllätyin kun heitin veteen kepin. Sinttu meni eka varovaisesti niinku aina, tunnustellen vieläkö tassut yltää pohjaan. :) No, kun se tajusi että eihän tämä upotakkaa niin sehän riemastui! Voi sitä rallia minkä se piti ja kasteli kyllä emännänkin aika lahjakkaasti... Se oikeen syöksyi pää viidentenä jalkana veteen ja vaikka aika kauas kepin nakkasin niin sinne vaan perään. Ja sieltä se viimein tuli: Sinttu ui! :)) Mutta tyyli on vapaa, kyllä meinasi sitä vähän hirvittää se uiminen. Ihan pystyasennossa raasu veti menemään, etutassut pärski vettä hulluna. Kun se saavutti sitten kepin, niin uinti sujui sitten paremmin. Se ui keppi suussa niinku mikä tahansa koira. Seuraavana päivänä mentiin sitten uudestaan Kivarille. Tällä kertaa oli pikkuveli Aleksi kaverina uimassa. Kun Aleksi lähti uimaan, niin Sinttu ui Aleksin luokse ja otti sitä ranteesta sievästi kiinni. Aivan ku se ois yrittäny tuoda Aleksia rantaan. No se onneksi päästi irti kun Aleksi komensi ja kai sitä itsellä pitää uskaltautua sen verran uimaan ennen elokuuta, että opettais Sintulle ettei ihmisten päälle vedessä voi mennä. :) Mutta kiva yllätys että Sinttu ui, vaikka ei se mikään älytön vesipeto olekkaan. Kirkolla ei eilen esim.millään uskaltanu lähteä ihan uimaan kun siellä ranta syvenee niin yhtäkkiä ja Havulassa taas on kivipohja. Mutta hyvä näin!