Aivan pakko hehkuttaa, mutta Vilja on nyt tokossa niin hyvä! Viikko sitten meillä alkoi Ranualla tokotuomari Heli Kelhälän ohjaama tokokurssi ja Helin vinkeillä olemme Viljan kanssa edenneet paljon. Vielä on koulutusta onneksi kolme kertaa jäljellä, kaksi on takana :) 

En tiedä mikä siinä on, mutta jo kentälle mennessä tulee itsellenikin niin mainio fiilis treenata ja Viljakin on sitten erittäin innokas, melkein kuin joku bordercollie ;) Peruasennossa meillä on ollut korjaamista paljon. Suurin ja aika yksinkertainen apu saatiin, kun muutettiin palkkaamista. Vasemmalla kädellä palkkaan kyllä aina, mutta huomaamatta käsi oli aika lähellä reittä ja Vilja siitä johtuen vinossa oikealle ja liian edessä :P Vilja on kuitenkin niin iso koira, että perusasento muuttui suuresti, kun annan nyt palkan vasemmalla kädellä Viljalle vasemmalle puolelle kuonoa, suoraan huuleen. Peruasennosta tulee näin väkiselläkin suora ja paikka on oikea. Toinen tärkeä neuvo oli, että tässä peruasentotreenissä ei sitten säästellä kehuja ja makupaloja!

Juuri ennen tuon koulutuksen alkamista Vilja selvästi alkoi pikkuhiljaa ymmärtää oman peppunsa hallintaa. Oikeastaan koko kulunut kevät ollaan enemmän ja vähemmän treenattu tuota Viljan hehtaaripepun hallintaa :) Minusta tuntui, ettei Vilja hallitse sitä ollenkaan. Se on välillä kuin norsu posliinikaupassa tuon peppunsa kanssa :D Ensin harjoittelimme ihan vain peruuttamista siten, että Vilja peruuttaa mahdollisimman suoraan taaksepäin minun edessä. Kun se alkoi sujua, alettiin peruuttaa sivulla taaksepäin. Siinä oli hieman pähkinää purtavaksi, kun Vilja ennemmin loikki ja pomppi eikä se hoksannut käyttää takaosaansa ollenkaan. Mitä ihmeellisimpiä pomppuja se tarjosi, mutta ei askeltakaan peruuttamisen poikastakaan... Välillä peruuteltiin sitten seinän vieressä ja samalla tehtiin sivulletuloa eri kulmista ja paikoista. Sitten yhtäkkiä Viljan päässä syttyi lamppu ja selvästi se alkoi hoksata, että peppuakin VOI hallita :) 

Itse asiassa viime kerralla saatiinkin koulutuksessa kehuja siitä, että tämä berni osaa käyttää takapäätään. Paljastin, että töitä ollaan tehty ja juuri on koiralla lamppu syttynyt. Nyt on Viljan lamppu täydessä loistossaan tuolla sen pienessä ja sievässä päässä ja sivulletulo, peruasento ja seuraaminen kaikki on yhtäkkiä paljon parempaa. Tänään sitten tuolla koulutuksessa Vilja alkoi kyllästyä maahanmenoon, kun harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa ja niinpä Vilja keksi, että se ei enää yhtäkkiä osaakkaan mennä maahan. Mutta miten hienosti se sitten taiteilikaan peppunsa kanssa, olisittepa nähneet! Niin sulavasti ja oli sen näköinen, että "Mamma nääthän? Mä osaan!" Vilja teki kaikkea mahdollista kiemuraa ja kuviota, että sai näyttää kuinka hienosti isoa peppua hallitaan. Eipä voinut kuin nauraa :D Muutenkin Vilja tarjoilee sivulletuloa ja loistavaa perusasentoa erittäin herkästä nykyään ja ainahan se pitää palkata suuresti, kun se ihan itse tulee ja tekee täydellisen peruasennon sivulle. Oltiin me lenkillä, rannalla, treeneissä odottelemassa omaa vuoroa tai pihalla vaan kotona, niin Vilja saattaa yhtäkkiä ilmaantua sivulle selvästi palkkaa ja kehuja odottaen. Ja niitähän se saa :) Yksi hyvä vinkki takaosan käytön treenaamiseen oli seurata koiran kanssa pienen pientä ympyrää. 

Tässä treenataan sitä pientä ympyrää ja takapään käyttöä. Kesken uittoreissun keksin vähän harjoitella sitä imuttamalla makupalakädellä. 

Tänään tosiaan harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa ja pysähtymistä. Aiemmin opetin näitä Viljalle siten, että Vilja seurasi minua ja pysähdyin ja käskin maahan tai seisomaan. Tämä on tuntunut tosi hitaalle ja tahmealle tavalle opettaa, mutta tänään sain hyvät vinkit näiden liikkeiden harjoitteluun. Tämä kannattaakin tehdä niin, että koira kävelee ohjaajan edessä ja ohjaaja peruuttaa. Sitten koiran mukaan, joko pysähdytään+käsky ja palkataan heti tai jos tämä jo sujuu, niin käsky mennä maahan tai pysähtyä ja sitten yksi harha-askel/nojaus taaksepäin (ikäänkuin liike jatkuisi) ja sitten heti palkka koiralle. Tästä kun mennään eteenpäin, niin voidaan ottaa oikeita askeleita muutama ja sitten heti palkka. Tai muutaman askeleen jälkeen heti käännetään jo selkää koiralle ja palataan heti palkkaamaan koira. Viljan kanssa edettiin jo sinne, tämä toimi meillä niin hyvin! Viljan maahanmeno on loistava. Se on erittäin nopea ja Vilja suorastaan syöksyy maahan. Seisominen ei suju vielä niin hyvin, vaan pientä hiiviskelyä on havaittavissa ;) 

Lisäksi harjoiteltiin tuomarin tervehtimistä, tokokehään menemistä ja paikkamakuuta. Näissä ei missään mitään ongelmaa. Vilja ei ole koskaan ollut hirveän kiinnostunut vieraista ihmisistä. Se kyllä huomaa ne ja saattaa haistella, mutta harvoin sitä sen jälkeen ne enää jaksaa kiinnostaa. Vilja on välinpitämätön vieraille, ollut aina. Tämä on aika helppo piirre tokossa, kun Viljalle on se ja sama, jos joku tulee meitä moikkaamaan tai sitä hieman vilkaistaan ja kosketaan. Sille tärkeintä on mamma ja herkut mamman treeniliivin taskussa ;) 

Lopuksi otettiin tokohyppyä. Tehtiin se niin, että kouluttaja oli toisella puolella ja minä toisella. Toinen kutsui hyppäämään esteen yli ja siitähän sai herkkua ja kehuja. Sitten taas toinen kutsui koiraa. Juoksutettiin siis Viljaa muutaman metrin matkalla esteen yli. Vilja ei kertaakaan kokeillut kiertää estettä, vaan selvästi tykkäsi tästä leikistä ja hyppäsi oikein mielellään. Seuraavaksi laitettiin esteen toiselle puolen alustalle makupala ja pidin pannasta samalla kiinni. Kun Vilja oli oikein menossa esteelle, päästin irti ja annoin käskyn hypätä. Hyvin meni :) Estetreenin loputtua Vilja kävi vielä yksinään pomppaamassa esteen yli mennen ja tullen. Se osaa jo ;) 

Viimeisenä tänään otettiin luoksetuloa käskytettynä (kouluttaja toimi liikkurina). Vilja odotti hienosti ja kun kutsuin, Viivi tuli vauhdilla ja kun se oli lähellä minua, annoin käskyn sivulle. Hienosti Vilja tälläsi itsensä aivan oikeaan paikkaan! Aika hieno luoksetulo :) Sitten vain treenataan, jotta päästään vielä siihen pisteeseen, ettei tuota apukäskyä tarvi enää antaa. 

Mutta oon niin innoissaan taas tokosta ja polttelee kovasti jo Viljan kanssa kokeisiin, mutta sinne mennään vasta, kun ollaan valmiita... ;)