Se Sintun jalassa ollut kummallinen lihaskipu hävisi tosi nopeasti. Mikähän lie ollut, mutta ainakin se meni onneksi ohi ilman kummempia toimenpiteitä. Viime viikonloppu oltiin taas Pudasjärvellä ja käytiin siellä agilitykentällä Katan ja Jetin kanssa treenailemassa. Tällä kertaa meillä oli vähän erilaista häiriötä treeneissä, kun sattui pikkusisko poninsa kanssa samaan aikaan siihen meidän viereen ratsastelee kentälle. Sinttu katseli alussa vähän heppaa, mutta päätti sitten että no, on noita nähty! Treenit meni hyvin, ekaa kertaa minusta alkoi tuntua että ohjasin oikeasti tosi selvästi Sinttua esteille. Sellainen muutos me nyt tehtiinkin mun ohjaamiseen, että jatkuvan kannustamisen ja kimityksen sijaan sanonkin Sintulle kerran-pari sen esteen minne mennään ja sanon sen hitaasti. Tämä oli tosi hyvä juttu, Sinttuun tuli vauhtia ihan erilailla! Niin ja siellä radan lopussa meillä oli loppupalkka odottamassa. Tokossa ollaan käyty keskiviikkosin ja tosi hyviä vinkkejä on saatu Katrilta! Meidän yksi ongelma (siis niistä monista), perusasento, on parantunu paljon ja koko ajan sitäkin treenaillaan lisää. Kulmia jne. ollaan kanssa nyt paljon harjoteltu.

Viime juoksujen jälkeen Sinttu on ollu mun mielestä siihen normaaliin Sinttuun verrattuna aika laiska ja ehkä vähän haluton tai sanoisinko haaveellinen. Sitä saa innostaa tosi paljon välillä treeneissä ja tuntuu, että Sinttu vetää toisinaan herneen nenäänsä melko herkästi. Tuolla tokotreeneissä se oli kans hiukkasen muissa maailmoissa ja tuntui ettei se nyt innostu niinkun normaalisti. Se tekee kyllä mitä pitää, mutta se tietty into on jossakin. Alussa se on innokkaampi, mut kun väsy alkaa yhtää painaa, niin sitten kysytään kahdesti et niin siis mitä tehdään? Mut jospa se entinen Sinttu ajan kanssa tulis vielä takasin.

Tänään käytiin pitkällä kaupunkilenkillä ja seuraksi saatiin Satu Myyrän ja Monnin kanssa ja Marika kultastennoutajien Bettiinan ja Minnin kanssa. Tämä viiden koiran poppoo herätti jostain syystä hiukan huomiota kaduilla. Multa puuttu vaan se toinen berni, niin meillä ois kaikilla ollu kaks samannäköstä karvakorvaa hihnojen päässä. Ois ihmisillä ollu vielä enemmän kattelemista. Sinttu näki ekaa kertaa siis tänään Bettiinan ja Minnin ja tytöt tuli heti tosi hyvin toimeen. Marika kertoi, että Minniä joskus jännittää uudet koirat ja se helposta murisee niille ja siitä on sitte seurannu toisinaan sitä ettei se tuu kaikkien kans juttuun, mutta Sintulle ja kroaattipojille se ei sanonu ihan mitään. Karvatkaa ei ollu pystyssä vaan heti oli kaikki koiruudet kavereita. Loppulenkistä näytti siltä, että jos kaverit ois irti päässy niin kyllä niillä ois ollu hauskaa! Sinttukin yritti hihnassa ruveta leikkimään Minnin kans, vaikka Sintulla saattaa joskus kestää yllättävänkin kauan että se alkaa ihan leikkimään vieraiden koirien kans.

Viime tiistaina oltiin Satun ja niiden lauman kanssa lenkillä metsässä ja Sinttua sillon ahdisti vähän pieni Monni-riiviö. Se kun on vielä niin vilkas kakara ja koko ajan touhuamassa jotain, niin neiti ei kai tykänny, vaan se pakoili Monnia meidän selän takana. Sieltä se vaan katteli, et tuon pennun kans en kyllä oo... Ei Monni Sinttua edes paljoa yrittäny kiusata, enemmän se roikkui oman lauman kavereiden kimpussa, mutta Sinttu oli päättäny et tuota kaveria se ei kestä. Tänään näytti näiden kahden välit jo vähän paremmalta. Monni sai Sintun jopa hetkeksi leikkiin mukaan, kun jäätiin juttelee lenkin lopussa. Vieläkin Sinttua välillä mietitytti, kun Monni on niin raju ja neiti itse on niin herkkis, mut aika hyvin Sinttukin jo lämpeni Monnille.

Ens viikolla lähdetäänkin syysloman viettoon Pudasjärvelle ja loman lopussa Sinttu pääsee pitkästä aikaa misseilemään Seinäjoen kansainväliseen näyttelyyn. Saapas nähdä minkä kokoinen se Sinttu nyt on - sopiva vaiko aavistuksen matalaraajainen....