Tänään oli Viljan tokokurssin ensimmäinen kerta. Mullahan on ollut aika kauan pieni asennevamma tokoa kohtaan eikä toko ole innostanut minua juuri ollenkaan, joten ennakkoon mua ei hirveesti innostanut koko kurssi. Mutta ilmoitin meidät kuitenkin kurssille mukaan, jotta Viljallekkin saataisiin perusjutut kunnolla opetettua ja koska kasvavan koiran kanssa ei mitään agilityäkään tietenkään hurjasti lähdetä vielä tulevana kesänä treenaamaan. Eli kerran se agility on vielä toistaiseksi enemmän Sintun laji, niin pitihän Viljallekkin jokin oma kurssi saada  

Nyt mä voin sanoa, että ONNEKSI mä ilmoitin meidät Viljan kanssa tuohon tokokurssille! Minulla on niin hyvä fiilis ja mä oon taas pitkästä aikaa jopa innostunut tokosta ja oikeasti odotan seuraavaa treenikertaa!  Syy on siinä, että ensinnäkin Vilja kyllä yllätti minut, kun se keskittyi niin hyvin työskentelemään. Vilja on aina toiminut hyvin ryhmissä niillä muutamilla kerroilla mitä treenaamassa ollaan käyty, mutta kun tämä kurssi kestää 1,5 tuntia kerrallaan, en olis uskonut että Vilja jaksaa koko ajan olla noin hyvin mukana. Lisäksi minusta tuntui, että kun Viljaa pääsi vain pari kertaa palkkaamaan oikeasta suorituksesta, se hoksasi nopeasti mitä siltä haettiin. Yllätyin kuinka hienosti se jo ensimmäisellä kerralla seurasi pieniä pätkiä hyvällä kontaktilla ja malttoi pysyä maassa paikallaankin, vaikka etäisyys minuun oli jo muutamia askelia ja kavereita makasi vieressä. Ei voi olla kun erittäin tyytyväinen ja ylpeä omasta junnubernistään Muutenkin kouluttaja ja kaikki harjoitukset oli mukavia ja sopivan haastavia. Tekemistä oli koko ajan ja mä opin jo ekalla kerralla hurjan paljon uusia juttuja. Viljakin on ollut tyytyväinen ja väsynyt tyttö tokon jälkeen. Se ei paljon päätä ole jaksanut nostella...  Seuraavaa kertaa odotellessa!