Viikon päästä on jo jouluaatto. . . Eilen mulla alkoi kauan odotettu joululoma ja tänään me sitten Sintun kanssa huristeltiin loman viettoon tänne Pudasjärvelle. Matkalla oli tosi kauniit ja jouluiset maisemat, kun oli pakkasta niin paljon ja aurinkokin näkyi hetken. Olisi tehnyt mieli kaivaa kamera laukusta ja pysähtyä valokuvaamaan!

Itsenäisyysviikonloppuhan me vietettiin Pintamolla mökkeillen. Galleriasta löytyy kuvia mökkireissulta. Koirat sai juoksennella mökin pihalla irti ja pihasta lähti paljon tosi hyviä lenkkeilyreittejäkin. Sunnuntaina velipoika käväisi avokkinsa kanssa visiitillä mökillä ja he toi mukanaan sakemanninsa Janen. Sinttu ja Jane ei oo olleet ylimpiä ystäviä oikeastaan koskaan. Liekkö syynä vain parin viikon ikäero vai mikä, mutta näillä kahdella on ollut aina pipo melko kireällä toisensa nähdessään. Heti ollaan keskustelemassa kumpi käskee eikä kumpikaan ois perääntymässä, joten ei olla Sinttua ja Janea edes pidetty sitten yhdessä, ettei menisi turhaksi tappeluksi. Koirien viime näkemästä on tosi pitkä aika, kun koetetaan tietysti välttää näitä ikäviä tilanteita. No, sunnuntaina heidän tullessa mökille, meidän lauma oli juuri pihalla ulkoilemassa. Yhtäkkiä Jutta ilmaantui sisään ja ikkunassa vain vilahti, kun meidän koirat paineli Janen kanssa ympäriinsä pihalla. Mä vähän säikähdin, kun tietää mitä Sinttu ja Jane on tykänneet toisistaan. Mutta häh?! Eihän se leikki mökin pihalla näyttänyt yhtään hullummalta, siellähän ne kiltisti porukassa temmelsi. Sinttua kiinnosti ihan selvästi Jane, mutta Jane taas oli paljon kiinnostuneempi poropojista eikä melkeinpä huomannutkaan Sinttua. Juha ja Marjo selittikin sitten, että Jane on muuttunut ihan hurjan paljon! Se ei enää ole haastamassa toisia turhaan ja ihan totta. Ennemminkin Sinttu oli se, joka ihan turhaan alkuun koetti Janelle ärhennellä. Mutta ei Jane edes korvaansa lotkauttanut Sintulle, saati sen ärinöille. Ja Sinttukin uskoi, kun sitä komensin tuosta turhasta urrailusta. Siellä ne koirat sitten mökin pihalla yhdessä päivän juoksi ja leikki, sulassa sovussa. Hyvä näin, oikein hyvä!  Paitsi, että ensi kerralla mulle ensin tieto, kiitos, etten saa sydäriä, niinkuin nyt melkein sain

Viime sunnuntaina Sinttu pääsi taas hierontaan. Jumeja oli hiukkasen lavoissa, mutta ei muualla. Tällä kertaa neiti oli tavanomaista levottomampi hieronnan aikana, ei olisi oikein halunnut maata paikallaan. Taisi vähän haluttaa kavereiden luo. Saike-poju pääsi kanssa naatiskelemaan hieronnasta ja se olikin pikku äijälle eka kerta. Oikein mallikaasti Saiku oli, ei kyllä paljoa arastellut tai ahdistunut vieraan ihmisen käsittelystä. Se pikku-Wenla oli Saiken mielestä mahottoman ihana, oih!  Sen kanssa olisi Pikkumies jaksanu painia vaikka seuraavaan aamuun. Taisi Saike vähän ehkä ihastuakkin, se ei vaan tajunnu et toinen oli vielä ihan pentunen ;)

Oikein hyvää joulunaikaa kaikille koiratuttaville ja -ystäville!!