Taas on tapahtunut paljon. Voitaisiin aloittaa vaikka näyttelyharjoituksista, jotka meillä oli Sintun kanssa tiistaina ensimmäisen kerran. Aluksi siinä kun puhuttiin niin kokeilin Sinttua saada seisomaan, mutta tyttö ei nyt oikein ollut sillä tuulella, että sitä kiinnostais jotkut näyttelytreenit. :) Se löi pyllyn tuon tuosta kenttään ja voi taivas, kun se muka kisko siinä näyttelyhihnassa toisten koirien perään! Onneksi Sinttu unohti sen kiskomisen aika pian, mutta oli kyllä sinä päivänä tahmeaa tuo seisominen. Tosin sekin on myönnettävä, että minä tyhmä taas olin liian vaativakin. En edes heti tajunnu, että minä vaadin sitä seisomaan ihan liian kauan paikallaan noin pieneksi pennuksi ja loppua kohti koko homma paranikin ihan selvästi, kun pyysin seisomaan lyhempää aikaa ja sitten vapautus. Treenien vetäjä Johanna "tutki" koirat yhteensä kolme kertaa. Ekalla kerralla kun Johanna oli Sintun luona ja koetti kattoa tytsyn hampaat, niin minä en valmistautunut ollenkaan pitämään Sinttua lähellä ja Sinttu pääsi vähän peruuttamaan karkuun. :) Toisella ja kolmannella kerralla meni sitten jo paljon paremmin ja jokaisella kerralla Sinttu antoi Johannan tutkia itsensä tosi hienosti. Johanna sanoi, että Sinttu on harvinaisen reipas narttupennuksi, kun ne monesti kuulemma tuossa iässä alkaa turhia "ujostelemaan". En sitten tiedä, kun ensimmäistä omaa koiraa vasta viedään, mutta hyvä kun Sinttu on reipas. :) Ensimmäinen ryhmässä juoksu meillä ei oikein sujunut ja siinä kohtaa oli taas minullakin aika katsella peilin puolelle.. No ensinnäkin Sinttu oli aika virtaisa ja se vaan ryntäili toisten perään. Korvat tipahti jonnekkin ja minua ei ollut. Mutta nyt se itse virhe mitä oon tehnyt eli minä oon aina harjoitellessa, kun me siis lähdetään juoksemaan, sanonut käskyn "seuraa" ja syötellyt hekkuja/pitänyt käsiä niin että Sinttu katsoo koko ajan minuun juostessa. Sen liikkeethän siinä kärsii.. No Johanna neuvoi, että otan makupalan harjoitellessa vasempaan käteen ja pidän sitä Sintun nokan edessä juostessa, niin sen kuono olisi menosuuntaan eikä ylös minuun päin. Tämä olikin loistava neuvo! :) Koko homma meni valovuoden verran eteenpäin. Sinttu juoksee nyt paremmin ja ryhmässäkin se keskittyi itse tekemiseen eikä muihin koiriin. Minulla itsellä tuli se mieleen tuossa eilen pihalla treenaillessa, että oppiikohan Sinttu nyt sellaisen että se kehässäkin vain "jahtaa" mun kättä. Mutta uskon että kun ajan kanssa jättää tuon käden kokonaan pois sen nokan edestä ja kuten Johannakin kehotti, käyttää toista käskyä juoksemaan lähtiessä, niin eiköhän se opi juoksemaan katsomatta minua. :) Treeneissä myös opin laittamaan Sintun seisomaan oikeaan asentoon (eikä niitä etujalkoja liian eteen, niinku tähän asti) ja kuulin ekan kerran että tuomari saattaa juoksuttaa ympyrän sijasta myös kolmiota ja että ison koiran kanssa sellainen pieni "vesipisara" juostessa tuomarista pois ja takaisin on aika hyvä juttu. Siinä se ravi pysyy koko ajan hyvänä ja tuomari kuulemma näkee pidempään ja paremmin ne koiran liikkeet. Oli kyllä tosi tarpeellista käydä näissä treeneissä ja nehän jatkuvat taas ensi tiistainakin joten eikun niitä odottelemaan.  :)

Viikonloppuna kokeiltiin Sintun kanssa elämämme ensimmäisen kerran jäljestystä. :) Minä oon joskus ollu Katan mukana katsomassa sitä touhua, mutta minusta se on näyttänyt tosi tylsältä. Päätin kuitenkin kokeilla mitä Sinttu tuumaa siitä touhusta ja pikkutyttöhän oli ihan innoissaan! :) Se oli kyllä niin suloinen kun kauhia tuhina kävi kun se makkaroita etsi pikkujäljeltä. Hyvin se tajusi homman idean ja miksei tätäkin voida aina toisinaan tehdä. Ei se nyt niin tylsää ollutkaan. :) Saapahan likka aivotyötä. Piilostakin kokeiltiin eräs aamu tuossa meidän pihalla. Laitoin Sintun istumaan paikalle jonnekki talon nurkan taakse tai leikkimökin taakse ja lähdin itse muka piiloon. Sinttu malttoi odottaa vain kerran niin että pääsin kunnolla piiloon, muilla kerroilla se aina vähän varasti ja lähti mun perään ennen aikojaan. No, pääasia että molemmilla oli kivaa. :) Jalkapalloaki me ollaan ruvettu pelaamaan, Sinttu tykkää siitä kyllä paljon! Ollaan samalla aina siinä leikkiessä opeteltu maahanmenoa, istumista yms. nopeammaksi.

Viime viikonloppuna Sinttu pääsi ensimmäistä kertaa ihmettelemään vettä ja uintitouhuja. Käytiin kahtena päivänä uimassa, kun täällä oli oikea helle. Mikään mielettömän innokas vesihullu se ei ollut ainakaan vielä, mutta kun Jutta, Jeti ja Jesse niin mielissään haki keppejä ja leluja vedestä ja muutenkin siellä räpiköivät, niin pikkupennut Sinttu ja Saikekin innostuivat. :) Ne meni ensin varovasti kastelemaan tassuja, mutta kohta jo juostiin aika pitkällekki veteen. Sitten tuli Sinttu tuhatta ja sataa takaisin rantaan ihmettelemään että kuka se kasteli minut! Kyllähän me naurettiin. :) Tyttö teki moneen otteeseen noin ja välillä se tuli vedestä pois peruuttamalla. Ei ilmeisesti ymmärtänyt että siellä vedessä voi kääntyä ja tulla sillä tavoin takaisin rantaan. :) Roskia se tykkäsi "pelastaa" rantavedestä. Toisella uimareissulla Sinttu oli sitten alun jälkeen paljon rohkeampi jo ja meni aika syvällekkin veteen hakemaan käpyä, joka sen mielestä piti pelastaa. :)

Eilen Jesse-poika lähti takaisin kasvattajalleen Muhokselle... Jeti ei jostain syystä voinut sietää Jesseä ja tilanne meni siihen pisteeseen että tuossa lopussa niitä sai pitää ihan erillään ja jos ne vahingossa pääsi yhteen niin Jeti oli samantien Jessen kimpussa. Ei ollut mukavaa, mutta ei ollut sekään että Jesse ei voinutkaan jäädä meille.. :(( Siihen kerkesi jo kiintyä, ihana poika... Joku saa siitä vielä mahtavan kaverin, toivotaan että sellainen hyvä ja rakastava koti pojalle vielä vaan löytyy jostakin... Meillä jäi ikävä.