Viimeinkin me selvittiin jäljestämään! Nyt me tehtiinkin erilainen jälki ku yleensä. Tehtiin nyt niin, että menin Sintun kanssa pellolle ja meidän edestä vähän matkan päästä Aleksi tamppasi lähtöpaikkaa ja jätti siihen herkkuja. Sitten se lähti kävelemään suoraan metsää kohti ja lopulta paineli metsään, minne sitten piiloutui. Sinttu oli tosi malttamaton ja puhkui intoa! Oli tytössä pitelemistä, mutta onneksi se aika kiltisti malttoi istua kun sille sanoi että nyt sievästi. No sitten lähdettiin jäljelle. Sinttu nuuskutti taas aika kovaäänisesti, niinku yleensäkki. :) Ja emännällä on hihnan päässä aina hauskaa, kun toinen niin innossaan nuuskuttelee menemään. Sen takia tuota jälkeä on aina kiva käydä tekemässä, kun tuo pieni prinsessaneito niin tykkää siitä. ;) No takaisin asiaan. Siinä se Sinttura nuuskutti ja meni edestakaisin jälkeä. Aiemmin makupaloja jäljellä on ollu joka toisella askeleella ja noinkin "harvakseltaan" on ollut vasta vähän aikaa. Nytpä meniki muutamia metrejä lähtöpaikasta ennenku tuli vastaan seuraavat makupalat. Sinttu kuulemma risteili koko ajan edestakaisin sen takia, että se tarkisti missä ihmeessä ne makupalat sieltä väliltä on. Kun aina kun se sitten lähti etenemään, niin se meni kyllä tosi suoraviivaisesti ja sitte vaan yhtäkkiä kääntyi takaisin samaa jälkeä ja kohta palasi takaisin makupaloille. Minä luulin aina että se ei edes tiedä missä se jälki menee, mutta kyllä se kuulemma jäljellä pysyi. Se vain etsi ja tutki tarkkaan makupalat ja kaikki se löysiki. :) Tottakai, eihän yhtään herkkua voi jättää pelloille! No ennen metsän reunaa se viiletti melkosta kyytiä ja niin määrätietoisesti. Päästin sen sitten irti ja sillon sitä lähdettiin. Sinttu paineli suoraa metsään ja löysi Aleksin heti! :) Oli mulle vähän yllätys, kun Sinttu on ollut jotenki niin tahvo kun oon pihalla sen kanssa ollu piilosta. Mutta kivaa taas oli, sehän se pääasia onki. :) Ja arvatkaa kuka simahti kuin saunalyhty oman huoneen lattialle. Sinttu ei jaksanut syödä edes herkkuja enää! :D