Aamulla ennen neljää oli herätyskello soimassa ja viiden aikaan lähdimme Marikan ja Bettiinan kanssa ajelemaan kohti Rovaniemeä. Menomatka meni todella nopeasti ja ehkä pientä jännitystä oli ilmassa...  Perillä ilmoittauduttiin ja meille Sintun kanssa sattui kilpailunumero 13. Sanoin Marikalle, että no, jos ei päästä läpi niin mä syytän tätä numeroa sitten.  Koe pidettiin yön jälkeen vielä hieman kostealla nurmialustalla, mikä lisäsi hieman mun pelkoa siitä, että Sinttu menee joko nokka maassa tai herne nenässä loikkien miten sattuu, kun kostea nurmikko ällöttää. Kaiken huipuksi ensimmäinen koirakko ilmoitti kentällä olevan koirankakkaa, joten olin varma ettei Sinttu voi siis tehdä mitään. Ilmoittautumisen jälkeen lähdettiin taluttelemaan koiria hetkeksi. Sinttu oli virtaa täynnä ja toivoin, että Sintulla riittäis samalla lailla intoa ja energiaa meidän tottelevaisuusosioon asti. Oltiin kuitenkin vasta viidennessä vai kuudennessa parissa ja Sinttu alkoi selvästi tylsistyä. Mulla jäi vielä kaiken huipuksi autoon lukkojen taakse ne hiirilelut millä mun piti Sinttua innostaa ennen meidän vuoroa eikä mulla ollut sitten mitään, mikä saisi Sinttua vähän heräteltyä. Yritin sitä vähän sitten riekkumalla ja riehumalla saada innostumaan, mutta eipä kovin auttanut.

Meidän vuoro sitten koitti ja teimme ensin tottelevaisuusosion ja meidän kilpapari oli paikkamakuussa. Sinttu oli aluksi kuin iltapäiväkävelyllä, mutta siinä kaavion edetessä välillä tuli muutamia hyviäkin pätkiä. Jostain syystä se vapaana seuraaminen meni taas kerran paremmin kuin hihnassa seuraaminen, vaikka ei se vapaana seuraaminenkaan kokonaisuutena sitä parasta Sinttua ollut. Sinttu ei kuitenkaan onneksi nuuskinut maata tai loikkinut miten sattuu ja siihen olen oikein tyytyväinen! Tuomari taisi antaa molemmista seuraamisista meille hyvän. Henkilöryhmä ei mennyt yhtään nappiin. Sinttu jäi himmailemaan, ei ollut juurikaan mukana ja sitä sai käskyttää useamman kerran, mutta onneksi Sinttu ei mennyt haistelemaan ketään. Tätä me tosin harjoiteltiin vain kaksi kertaa ennen koetta, joten siihen nähden pitää olla tyytyväinen.

Tosi tyytyväinen olen meidän liikkeestä istumaan ja maahanmenoon! Ne meni nappiin ja nyt voi taas sanoa, että kannatti olla treenaamatta niitä kun ne alkoi takkuilla viikko sitten!  Ainoa pieni virhe tuli siinä, kun liikkeestä istumaan jälkeen seuraaminen ei jatkunut Sintulla heti vaan jouduin käskemään uudestaan, mutta näistä molemmista liikkeistä saatiin tuomarilta erinomainen. Luoksetulo oli Sintun vireystilaan nähden yllättävän vauhdikas, mutta Sinttu tuli vinosti eteen ja siitä sivulle se meni myös vinoon. Mutta ihan hyvin tämäkin silti meni. Paikkamakuu oli aika piinallista minulle, kun ei yhtään tiennyt pysyykö koira paikallaan vai ei, mutta ihan turhaan mä pelkäsin Sintun nousemista. Paikalla se pysyi ja tuomarin sanojen mukaan rauhallisena ja tästäkin me saatiin erinomainen. Kokonaiskuva meidän suorituksesta oli tuomarin mielestä rauhallinen ja hänkin sanoi, että hieman pitäisi koiralle saada temperamenttia lisää, mikä oli ihan totta, mutta pääasia oli se, että saatiin Sintun kanssa tottelevaisuusosiosta hyväksytty tulos!!  

 

Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään ongelmaa. Lähdimme ajatuksella, että ollaan nyt ihan normaalisti kaupunkilenkillä. Sinttu ei ihan oma itsensä tässä ollut, se käveli korvat hieman luimussa ja vähän ihmetellen tilannetta, mutta ei se hölkkääjiin tai ohikulkeviin koiriin, autoihin tai muuhunkaan reagoinut kummemmin niin kuin se ei normaalistikkaan niin tee. Tästäkin osiosta saatiin siis hyväksytty tulos ja koko BH-kokeesta siis samoin!!  

Tapasimme koepaikalla myös Sintun tytön Fannin (Ragdolls FlashBack) omistajineen. Fanni muistutti paljon Sinttua koko olemukseltaan ja vaikka ikää on vasta 4,5kk, niin kylläpäs pikkuneiti niin kiltisti keskittyi ottamaan mallia tottisosuutta suorittavista koirista kentällä ja käyttäytyi muutenkin niin mallikkaasti.  Ihana tyttö ja loistava berninalku! Olisipa meillä vain ollut enemmän aikaa kokeen jälkeen, niin oltais voitu viedä äiskä ja tyttö leikkimään jonnekkin, mutta nyt ei valitettavasti aikataulu antanut myöten. Toivottavasti toisella kertaa on paremmin aikaa, mutta mukavaa oli kuitenkin tavata Fanni ja omistajat!

Sintun ja minun tottelevaisuusosiosta löytyy video täältä, vaikka vähän pitikin miettiä onko tämä nyt kovin julkaisukelpoinen suoritus siltikään...  Kiitos Jenni ja Jani kuvaamisesta!!