Mitähän kaikkea sitä onkaan tapahtunu sitten viime kuulumisten, kun muistaiskin kaiken tai edes suurimman osan. No, tokoiltu ollaan joka keskiviikko edelleenkin, paitsi että viimeksi jäi treenit meiltä väliin ja näiltä näkymin tokot jatkuu meillä vasta taas ens kuun puolella. Pieni tauko tekee ihan hyvää ja keretään nyt sitten treenaamaan kaikkia niitä uusia asioita mitä ollaan opittu. Ne kun on ollu kiireiden vuoksi aika vähällä treenillä viime aikoina.

Sintulla on menossa taas lievä valeraskaus. Mua se yrittää välillä hoitaa tai oikeastaan silloin alussa se yritti kovastikkin, mutta kun sille on vaan tiukkana siitä nuolemisesta, niin on alkanu jäädä pois. Pesää se yritti yks ilta mun sänkyyn tehdä, mutta eihän Sintulle tarvi sanoa kuin "öhöm", niin pesää jää just siihen ja sit se painuu herne nenässä unille. Leluja ei onneksi kanna tai hoida ja tuota pesäntekoa se kokeili vain tuon yhden kerran, ainakin mun nähden. Mut melko levoton on neiti nyt ollut ja välillä tekee mieli puskea se parvekkeelle, kun tuo piippaaminen ottaa aivoon. Mutta sekin loppuu yleensä, kun komennan sen olemaan hiljaa.

Viikko sitten lauantaina käytiin Päivin ja Lyytin kanssa reissu kasvattajan luona Tyrnävällä. Sinttu pääsi nautiskelemaan hieronnasta ja hienosti tyttö antoi taas kerran hieroa itteensä. Makoili vain paikallaan, vaikka mammakin vaan keskitty hoitamaan pientä Wenlaa enemmän kun olemaan Sintun luona hieronnassa... Sintun mielestä sitä hierontaa ois voitu vaikka vähän jatkaakkin. Lyytikin pääsi hierottavaksi, sen verran mitä se itse halusi olla hierottavana. Kotona Raahessa Sinttu oli ihan naatti ja nukkui tyytyväisenä koko loppuillan.

Muuten ollaan paljon lenkkeilty kavereiden seurassa. Milloin kenenkin kanssa ja välillä isommalla porukalla ja sitten vähän pienemmällä. Pitkiä ja vähän lyhyempiä lenkkejä. Viikon ajan oli joka illalle jonkun kanssa sovittu lenkkiä taikka treenit ja Sinttu oli ainakin tosi tyytyväinen koko viikon! Sintulla mahtoi olla tuossa syksyllä jonkinsortin masennuskautta meneillään, kun se tuntui treeneissä niin tahmealta eikä se lenkeillä ollut yhtä innokas ja energinen niinkun yleensä. Välillä meinasin jo huolestuakkin, kun Sinttu ei ollut oikein oma itsensä. Nyt kun on lunta vähän maassa ja mistä lie muuten johtuu, mut Sinttu on piristyny hulluna. Parina päivänä lenkillä oon vaan kulkenu hymy naamalla, kun on niin ihana katsella Sinttua, joka revittelee ympäri metsiä! Lumi vaan pöllyää ja risut ja kävyt lentelee, kun Sinttu spurttailee. Treeneissä se on jo pidemmän aikaa ollut tosi innokas, mutta lenkeillä se on alkanut piristyä vasta nyt viime viikolla.

Pian ois taas missikisat edessä, kun Sinttu on menossa Jyväskylään. Huomasin että oli tullut berneille tuomarin muutos ja bernejä taas aika reilusti ilmoitettu, joten saapas nähdä miten neidillä sitten menee. Mut ensin vietetään alkava viikonloppu pitkästä aikaa täällä kotona Pudasjärvellä ja naatiskellaan vapaapäivistä ja metsälenkeistä.