Blogiin kirjoittaminen on ollut totaalisella tauolla, mutta josko sitä taas pikkuhiljaa saisi aikaiseksi kirjoitella tännekin kuulumisia, edes silloin tällöin :) Sintun poismenosta on pian jo vuosi... <3 Uusi koira on jo pidempään ollut mielessä, mutta sopivaa ei vain löytynyt. Sitten kohdalleni sattui mahdollisuus omaan karhukoiraan :D

Miksi karhukoira? Karhukoiria oon kyllä aina nähnyt haukkumassa naapureiden häkeissä, mutta tutummaksi rotu on tullut tässä parin viime vuoden aikana. Töissäkin karhukoiria näkee aina välillä ja yleisesti voin sanoa, että olen kyllä tykännyt näkemästäni. Todella kivoja, fiksuja ja hyvähermoisia koiria pääosin. Ihmisille erittäin ystävällinen rotu, mutta silti karhukoira ei ole mikään nössö, vaan siitä löytyy myös potkua ja seisoo omilla jaloillaan. Karhukoira kiintyy omistajaansa ja on uskollinen ja tästä piirteestä minä olen aina tykännyt koirassa. Terve ja pitkäikäinen kaiken muun hyvän lisäksi! Olin kuulemma puhunutkin sekä töissä että muualla jo pidempään, että haluaisin oman karhukoiran, mutta tosissaan en sitä vaihtoehtoa ajatellut, koska en metsästä. Sitten näin Vikstellan myynti-ilmoituksen ja aika pian tiesin, että siinä on se mitä minä oon etsiny. Karhukoira, joka ei ole riittävän innokas metsästykseen :) Olin nähnyt Vikstellan aikaisemmin ja muistin millainen koira on kyseessä. Lisäksi Vikstella on terve lonkista ja silmistä eikä huonosti ole kehissäkään mennyt, joten mitä sitä enempää miettimään, kun häkki pihalle ja koira kotiin :D

Täällä sitä on pian kuukauden päivät yhteistä matkaa menty ja katunut ei minun ole tarvinnut tippaakaan. Intuitio piti täysin paikkaansa tämän koiran kohdalla! Vikstella on tosi hyväluontoinen. Kiltti, nöyrä, iloinen, nopea oppimaan, fiksu ja hyvähermoinen. Minulle tultuaan se on kohdannut paljon uutta. Suurin juttu on ollut varmaan opettelu sisäkoiraksi asuttuaan siihen asti täsyin ulkona. Vaikka eipä Vikstellaa siinä ole juuri tarvinnut opettaa. Lähinnä rauhoittumista ja malttia joihinkin tilanteisiin (ruokinta, ulosmenot), mutta sisäsiisteys on ollut koko ajan selvä juttu eikä se turhia ääntele ja sievästi osaa olla sisällä muutenkin. Ulkotarhassa Vikstella viettää aikaansa aina silloin, kun minä olen poissa kotoa. Sielläkin se vain nukkuu hiljaa kopin katolla tai haukkuu korkeintaan oraville :) Viljan kanssa tulevat hyvin toimeen. Ainoastaan pari kahakkaa on ollut, mutta ei vakavia ja uskovat onneksi mua. Näissä tilanteissa ja muutenkin toisia koiria kohdatessa suurin ongelma on ehkä siinä, että Vikstella hieman hämmentyy, kun toinen esimerksiksi murahtaa sille luun takia. Vikstella ei täysin ehkä älyä, että murahdus ei tarkoita heti tappelua, vaan että se on osa normaalia kommunikointia. Mutta mä valvon niitä ja puutun tarvittaessa, niin eiköhän tässä ajan kanssa Vikstellakin kehity koirien kielessä ja tilanteet on selkeämpiä molemmille. Ainakin suunta on erittäin hyvä!

Suunnitelmiakin Vikstellan suhteen hieman on. Näyttelyt korkataan ens vuoden puolella ja perustottista treenaillaan tässä arjen keskellä. Istuminen sujuu, samoin ei-käsky alkaa hahmottua ja kontakti on ihan hyvällä mallilla. Maahanmenoa on pari kertaa otettu ja sivulletuloa. Luoksetuloa vahvistan aina irtolenkeillä ja muutenkin aina tilaisuuden tullen. Käytän luoksetulossa koirapilliä tai vihellän Vikstellan luo. Toimii erittäin hyvin! :) Myöhemmin on tarkoitus käydä jotain tokokursseja. Luonnetestikin sitten joskus ;) Talvella on tarkoitus hankkia potkuri ja sukset, niin Vikstella pääsee vetämään. 

Eilen Vikstella pääsi mukaan töihin ensimmäistä kertaa. Myös kassavahdin rooli sopii Vikstellalle erittäin hyvin ;) Kaverikoirakin siitä ehkä saattaa tulla... Mutta pääasia, että näin kotioloissa se on ihan täydellinen minulle. Olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka voin myöntää että jännitti hieman tämä rodunvaihto etukäteen! :D Mukavaa talvenodotusta kaikille!