Sinttu-kulta

Vuosi vaihtui suht. kivuttomasti, vaikka se ei ihan niin helpolla mennyt kuin etukäteen toivoin ja mihin Sintun kanssa olen ehkä vuosien varrella hiukan tottunut. Sinttu kyllä nukkui sikeästi omissa oloissaan koko illan välittämättä paukuista tuon taivaallista ja niin teki myös Vilja alkuun. Kun sitten tulin saunasta hieman ennen kymmentä, huomasin Saikesta ja Viljasta heti, että nyt pelottaa kumpaakin. Molemmat läähättivät ja olivat tosi levottomia. Naapurissa oli ammuttu jäätävän iso paukku ja joku oli juuri samalla hetkellä aukaissut meidän ulko-oven. Vilja ja Saike oli säikähtäneet tuota pamausta kovasti ja sen jälkeen jokaikinen paukku tuntui pelottavan näitä kahta entistä enemmän. Rajoitin tuota juoksemista sulkemalla koirat mun huoneeseen ja ääntä kehiin, jotta paukahtelu ei kuuluis niin selvästi. Vilja rauhottuikin pian nukkumaan, mutta halusi olla joko minun jaloissa taikka lähellä Sinttua ja Saikea. Itse koetin suhtautua mahdollisimman välinpitämättömästi Viljan ja Saiken hätäilyyn, mutta kyllä hiukan säälitti katsoa niitä... No, onneksi molemmat rauhottuivat nukkumaan tosi nopeasti paukuttelun loputtua! Sinttua käytin ulkona heti puolenyön jälkeen ja vaikka edelleen aika usein paukahteli, Sinttu ei kyllä pahemmin jaksanu välittää. Mulkaisi vain, että taasko noita ammutaan...  

Toivotellaan vielä kerran kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta 2012!

Ja Vilja-kultapieni