Sintun ontuminenhan ei sitten loppunutkaan kipulääkkeiden avulla, vaan ontuminen paheni selvästi. Sinttu ei pian enää voinut edes ravata ollenkaan, vaan se nosti kipeän jalkansa kokonaan ilmaan ja juoksi sitten kolmella jalalla. Kävellessä se kuitenkin kipeää jalkaa käytti - ei hyvin, mutta käytti kuitenkin. Seisoessa Sinttu piti tassuaan enää vain varpaiden varassa. Viikon Rimadyl-kuurin jälkeen kävin uudelleen eläinlääkärillä ja päätimme kokeilla vielä eri kipulääkettä. Sain mukaani Metacamia ja heti kotiin päästyä annoinkin Sintulle tupla-annoksen sitä. Tässä vaiheessa alkoi jo kovasti epäilyttää polven ristisiteet, mutta toivoin kovasti eri kipulääkkeen tehoavan. Apua ei silti Metacamistakaan saatu, joten lopetin sen syöttämisen jo parin päivän jälkeen ja olin jo aika varma, että meillä on edessä leikkaus. Tämä lääkkeenvaihto tapahtui siis viime viikon torstaina ja heti tämän viikon maanantaina päätin soittaa uudelleen lääkärille ja varata leikkausajan. Sain ajan onneksi jo heti keskiviikolle aamupäivälle. Lääkäri neuvoi puhelimitse taivuttaa Sintun polvi suoraksi ja kertoa koiran reaktio taivutukseen. Lääkäri yllättyi, kun kerroin Sintun antavan taivuttaa polvea rauhassa. Sintulla ei juuri ilme värähtänyt. Lääkäri jopa rupesi epäilemään, josko ontuminen sittenkin johtuisi jostain muusta kuin ristisiteistä. Minullakin heräsi pieni toivo, vaikka toisaalta Sintun tuntien tiedän, että sillä on korkea kipukynnys. Sovimme, että lääkäri vielä tutkii Sintun keskiviikkona ja leikataan sitten, jos siteet todella ovat menneet.


Sinttu-potilas lepäilemässä.

Eilen sitten aamulla lähdimme ajamaan Ouluun ja lääkäri tutki heti ensimmäiseksi Sintun polven käsin tunnustellen ja saimme asialle varmistuksen - polven ristisiteet olivat syy ontumiseen. Polvi oli kovin väljä. Ajatella, että vajaa kaksi viikkoa sitten, kun kävimme ensimmäisen kerran lääkärillä, polvessa ei tuntunut mitään ja jo nyt lääkäri pystyi sanomaan käsin tunnustellen, että siteet olivat menneet. Nopeasti ne siteet menee, kun alkavat haurastua! Sinttu joutui siis leikkaukseen ja halusin, että Sinttu leikataan TTA-tekniikalla, jotta paraneminen olisi nopeampaa ja tulokset tällä tekniikalla kuulostavat olevan hiukan paremmat. Leikkaus kesti neljä tuntia ja sillä aikaa minä kävin kaverini kanssa syömässä kaupungilla ja kun aikaa vielä jäi, kävin myös työpaikalla vilkaisemassa olisiko siellä vähäksi aikaa tekemistä. Onneksi oli kuormaa tullut, niin jäin purkamaan sitä. Ajatukset oli koko ajan tosin Sintun luona... Viimein sitten sain odotetun puhelinsoiton lääkäriasemalta, Sintun leikkaus oli ohi ja se oli mennyt hyvin! Eturistisiteet olivat olleet kokonaan poikki. Sinttu oli tosi reipas, kun menimme hoitajan kanssa heräämöön hakemaan Sinttua autoon. Se ei valittanut tai itkenyt ollenkaan, hiljaa vain käveli avustettuna autoon ja sielläkin laittoi heti nukkumaan. Yli tunnin kestävällä kotimatkalla kuului vain pariin otteeseen pientä itkua takaa - reipas tyttö


Leikattu polvi.

Kotona tein Sintulle petin kodinhoitohuoneeseen, mistä on lyhin matka ulos tarpeille. Illalla Sintulle ei vielä ruoka oikein maistanut, mutta vähän se suostui syömään naudan mahaa. Vettä annoin lääkeruiskulla. Ensimmäinen yö meni hyvin. Sinttu heräili vain noin kolme kertaa, muuten se nukkui hiljaa ja rauhassa koko yön. Aamulla sillä oli jo hyvinkin ruokahalua ja vesikin alkaa maistua suoraan kupista. Ulkona ollaan käyty pari kertaa. Yksin sitä en voi vielä käyttää, koska Sinttu tarvii vielä näin alkuun apua takapään kannatteluun. Siihen ollaan käytetty pyyhettä, joka menee mahan alta. Toinen kannattelee sen avulla Sintun takaosaa ja toinen taluttaa Muoria.


Sintun sairasvuode.

Vilja oli eilen todella ihmeissään tilanteesta, ehkä se jopa hieman stressasi. Mutta kun käytiin sievästi yhdessä illalla Sinttua katsomassa, Vilja näytti tajuavan, että Sinttu se on ja että kaveri on nyt hiukan kipeänä. Sen jälkeen Vilja rauhoittui selvästi, mutta lähellä meitä se haluaa olla. Heti koiraportin takana se nukkuu, mahdollisimman lähellä siis.


Vilja vahtii niin lähellä kuin vain mahdollista.