Viimeinkin saan aikaiseksi kirjoitella noista bh-treeneistä jotain ennen ku kaikki asiat unohtuu... Mentiin siis Marikan ja kultsujen Minnin ja Bettiinan kanssa viime perjantaina Seminaarille Raaheen treenailemaan käyttäytymiskokeen juttuja. Marika on menossa Bettiinan kanssa kesäkuussa kokeeseen, joten nyt mekin saatiin kipinä treenata BH-koetta varten, joka joskus sitten on aikomuksena kokeilla suorittaa. Aluksi koirat oli kiinni, kun Marikan kanssa kuivaharjoitteluna opeteltiin sitä tottisosuuden seuraamiskaaviota. Sinttu pihisi intoa eikä malttanut oikein odotella että pääsisi jo töihin. :)

Tehtiin ensin niin, että Sinttu oli paikallamakuussa ja Marika teki Betskun kanssa seuraamiskaavion. Eka kerta, että Sinttu oli noin kauan paikkamakuussa ja että matka oli noin pitkä! Matkaa siis oli jotain 50 askelta. Sinttu pysyi kyllä hyvin paikalla, ei yrittäny minnekkää lähteä, mut taas se nousi muutaman kerran rapsuttelee itteensä kaulasta.... Maahan se meni taas aina, kun annoin käskyn uudestaan, mutta silti se nousi sen muutaman kerran. Ja mua harmitti... Pitää seuraaviin treeneihin ottaa heti alkuun lyhyempi matka ja aika, ettei Sinttu enää pääsis nousemaan kesken kaiken.

Seuraaminen meni tosi hienosti sekä hihnassa että irti, vaikka ajattelin ensin että jaksaakohan Sinttu olla skarppina noin pitkää matkaa. Kyllä se jaksoi ja kontakti oli hyvä. Perusasennotkin oli suoria, nyt Sinttu ei poikittanu mun eteen. Käännöksetki meni hyvin eikä ne ollu väljiä. Ja minäkin muistin sen kaavion ihmeen hyvin! Hauskinta oli kuitenkin aina se, kun kehuin Sinttua, niin se innostui vallan mahottomasti ja hyppäsi korkean loikan siinä sivulla ilmaan! Hyvä ettei sen pää osunu mun päähän. :)) Mut parempi innostunut koira kuin perässä vedettävä! Luoksetulo ja siitä sivulle-meno oli Sintulta tosi hyvä. Samoin liikkeestä maahan menoon oli tosi tyytyväinen - se oli nopea eikä nyt ollut Sintulla mitään hiipimisiä siellä mukana. Liikkeestä istumaan meno ei sujunu, mutta sen nyt arvasinkin kun ollaan niin vähän sitä harjoiteltu ja Sinttu menee aina maahan istumisen sijaan.

Sen jälkeen otettiin vielä uudestaan vähän paikkamakuuta, kun Marika treenasi Minnin kanssa ja nyt pidin välimatkan lyhyempänä. Paremmin meni heti, mutta kyllä meillä on tekemistä tämän asian kans. Etenkin kun se nyt on keksinyt, että tästähän voi nousta vaikka vähän rapsuttelemaan kaulaa ajan kuluksi, kun mamma vaan seisoskelee tuolla kaukana joutilaana... :)