"Jos olisin tiennyt, että se oli viimeinen kerta, kun näen sinun menevän, olisin rutistanut sinua lujasti ja kutsunut vielä takaisin halattavaksi"
8.10.1999-19.7.2010
Lepää rauhassa, rakas Jutta-mummo 
Sinttu oli pari ensimmäistä päivää kotiinpaluun jälkeen ihan ymmärrettävästi väsynyt, mutta eipä ole enää ollut väsymyksestä tietoa. Neiti antaa kyytiä leluilleen (ja ihmisillekkin) ihan entiseen tapaansa ja häntä heiluu vimmatusti 
Eilen käytiin ensimmäistä kertaa tälle kesälle agilitykentällä. Otettiin vain puomi, rengas ja putki Sintulle ja mentiin niitä yksittäin. Ei sitä kovin rankkaa treeniä voi ottaa, kun on just ollu vauvat hoidettavana. Ensin hassuteltiin putkella muutamia kertoja. Sinttu oli tosi innoissaan ja irtosi hyvin! Paras oli, kun lopuksi Sinttu seisoi mun rapsuteltavana muutaman metrin päässä putkesta ja oli putkeen selin. Osoitin putkeen ja käskin Sinttua sinne, niin arvatkaa kuka juoksi suoraan putken läpi ja aika hyvällä vauhdillakin! Putki on aina ollutkin Sintun lemppari este, joten tämän hassuttelun jälkeen oli hyvä kokeilla sitä meidän mörköestettä omalla agikentällä - puomia. Olin melko varma, ettei Sinttu mene puomille ja saan pyydystellä sitä ilmasta, mutta Sinttu tekikin jättiyllätyksen. Kipitti puomille niin kuin vanha tekijä ja oli sen näköinen, että hätiäkös tässä! Sinttu suostui pysähtymäänkin kahdesti ja syömään herkkuja. Loppuun istui kontaktillekkin niin mallikkaasti. 
Kyllä lensi patukka Sintulle palkaksi monta kertaa puomin ylityksen jälkeen! Renkaallakin Sinttu yllätti minut. Ajattelin, että kun meillä on ollut mahdottoman pitkä tauko agilitystä, niin Sinttu on varmaan tosi huolimaton ja renkaallakin hyppää sivusta. No ihan oikeinhan se Sinttura renkaankin hyppäsi ja monta kertaa. Turhaan sitä aina maalailee noita pirulaisia seinille... 
Tokoiltu ollaan myös Minullehhan on tietenkin tämän Sintun mammaloman ajalta kasautunut kauhea treeni-into, joten pikku pätkiä ollaan jo useasti treenattu. Eilenkin kun odoteltiin kentälle pääsyä, otettiin seuraamista, perusasentoa yms. Sintulla on intoa, mutta se näkyy sitten huolimattomuutena. Perusasento on vähän vino, mutta onko kumma kun Sinttu tulee sivulle kauhean loikan kautta kun ei malta pitää neljää tassua maassa. Keskittyminenkin meinaa välillä karata ohikulkeviin ihmisiin ja koiriin, mutta eiköhän se tässä palaudu kun vain treenataan.
Sattui hyvin viime keskiviikkona, kun kävin pentusia katsomassa taas Tyrnävällä. Sintun velipoika Peetu oli porukoineen samalle päivää vierailulla. Näin siis Peetun nyt toisen kerran Viimeksi nähtiin Seinäjoen näyttelyssä lokakuussa viime syksynä. Peetu oli saanut naamaansa paljon lisää Einari-isänsä ilmettä Oli mukavaa nähdä taas Hanna, Sami ja Peetu ja jutella näistä sisaruksista!
Tottakai tämä kuva piti ottaa, kun kerran mahdollisuus oli Vasemmalta siis Lyyti-äiti, Sinttu ja velipoika Peetu.
Jos sitä vähän muitakin kuulumisia tässä kertois. Sinttu palaa mammalomalta kotiin ensi viikon perjantaina eli juhannusaattona! Lapset alkaa Sintun mielestä olla jo niin isoja, ettei mammaa siellä enää pian tarvita joten kotiinpaluu koittaa perjantaina. On se ihanaa saada neiti viimein kotiin ja päästä taas normaaliin elämään kiinni Sitten alkaakin meillä kovat treenit syyskuun BH-koetta varten. Toivottavasti keretään kaikki opetella hyvin ennen koetta, mm.liikkeestä istumaan on opettelematta melkeinpä kokonaan meillä ja toivottavasti Sinttu ois mammalomalla unohtanut pahan tapansa nousta istumaan paikkamakuussa...mutta aikaa on vielä!
Tänään kävin katsomassa Sinttua ja pentuja Tyrnävällä. Lapset oli tietty kasvaneet ja eilenhän ne täyttikin jo kolme viikkoa. 
Siinä on ylpeä äiti lapsineen 
Pesuhetki, pylskä puhtaaksi 
Topi-eno (Ragdolls Entertainer) vahtii pienokaisia. 
Maitobaarilla molemmat lapset. Onhan ne suloisia! Tuollaisia jaksaisi katsella ja hoidella vaikka kuinka pitkään. :)
