Aika on mennyt kyllä niin vauhdilla, että aivan hämmästyin, kun tajusin ettei blogiin ole pääsiäisen jälkeen tullut kirjoiteltua ollenkaan...  Ei vain yksinkertaisesti ole ehtinyt. Mutta jospa tämä nyt tasottuisi tästä, kun oppari on viimeinkin valmis ja kesätöissäkin olen nyt ollut puolitoista viikkoa.  

Sintun kanssa käytiin jahtaamassa viimosta sertiä Posiolla viikko sitten ja näyttely meni kyllä hienosti. Sinttu sijoittui kolmanneksi ja sai SA:n, mihin olen tosi tyytyväinen. Serti jäi tosin saamatta, vaan onhan se niin tuurissaan että se meille sattuisi, joten jatketaan jahtia ja toivotaan että tuurit on joku toinen päivä kohillaan  Molemmat likat on muuten ilmoitettu Rovaniemelle kesäkuun lopussa ja Vilja on menossa myös Ouluun. Paltamo on suunnitelmissa...tai Kemi...no, katsellaan.

Viikon päästä se on Sintulla ja mulla viimein eessä, siis se ihan eka ja oikee tokokisa. Huhhuh, mihin sitä tuleekaan aina sotkeuduttua  No ei vaan yllättävän hyvillä fiiliksillä mä siihen oon koko ajan suhtautunu. Treenit on menny Sintun kans niin hyvin ja kun ollaan vain joitakin kertoja edes treenattu, ettei vaan panikoidessa tapettais liialla treenillä molempien intoa. Sinttu on ollut TOSI innokas treeneissä, se ei koskaan oo ollu noin loistava. Mut kyllähän kisoissa on eri tilanne kun tottakai se jännittää aina vähän.

Kulunut viikonloppu oli oikea hakuviikonloppu, kun eilen käytiin omatoimitreeneissä kaverin kanssa ja tänään meillä olikin sitten ensimmäiset ohjatut treenit. Mulla oli treeneissä molemmat, Sinttu ja Vilja. Ensimmäisenä Vilja-penska pääsi autosta ja ainakin intoa oli. Vilja veti naru kireällä ja pyöri malttamattomana edes takaisin  Otettiin Viljalle ilmaisutreeniä, koska nimenomaan sitä pitäisi nyt alkaa vahvistamaan. Treeneissä harjoitukset meni kyllä tosi hyvin. Vilja lähti maalimiehen luo aina tosi nopeesti ja hyvällä innolla ja haukkui maalimiestä lisäksi tosi hyvin! Komeaa haukkua irtosi Viljasta ja tämä siis oli eka kerta kun treenattiin sen kanssa ilmaisua metsässä yhdistettynä ukon hakuun. Olin tosi tyytyväinen, on se NIIN hieno likka!!

Sitten pääsi Sinttu treenaamaan. Sille otettiin samaa harjoitusta, koska Sintunkaan kanssa ei olla treenattu ilmaisua lähes ollenkaan noin. Aina erikseen kotona tai jossain. Sinttu oli myös tosi hieno ja haukku irtosi tosi hyvin  Kerran tosin Sinttua yhtäkkiä alkoikin maalimies ujostuttaa ja kun Sinttu juoksi maalimiestä hakemaan, se teki stopit pari metriä ennen ukkoa eikä suostunut ilmaisemaan maalimiestä. Sinttu oli selvästi vähän hämillään siinä tilanteessa ja arasteli maalimiestä. No, maalimies syötti sille hiukan herkkuja ja lopuksi mamma harjoitteli ilmaisua Sintturan kanssa, niin saatiin treeneille kiva lopetus. Sinttu vain on tuollainen, toisinaan erittäin herkkä eri tilanteissa. Opin tänään, että Sintulle tosiaan pitää olla selvänä se, mitä sen tarvii tehdä, ettei sen turhaan tartteis hämmentyä ja siitä ahdistua. En ole oikein älynnyt tuolta kantilta Sintun käytöstä koskaan oikein katsoakkaan... Näin sitä oppii uutta, vaikka yhteistä taivalta Sintunkin kanssa on jo yli 4 vuotta takana Mutta hienoja ja innokkaita hakukoiria on nämä bernit, se ei jääny epäselväksi tänäänkään ja innolla odotellaan uusia treenejä! Etenkin näitä ohjattuja treenejä

Meillä on muuten uusi koirakaveri, aivan lutuinen alaskanmalamuuttipentu Romeo! Ollaan käyty pari kertaa nyt yhdessä lenkkeilemässä ja yhdet yhteiset tokotreenit meillä on myös tähän mennessä alla. Vilja on malttanut olla tosi sievästi pienen muuttipennun kanssa, vaikka kokoero vielä toistaiseksi onkin aika valtava. Pian Romeo kuitenkin kasvaa ja kaverukset pääsee painimaan ihan kunnolla. Sinttu taas on aina niin sievästi pentujen kanssa, että sitä ei edes tarvi vahtia  Alla Romeon omistajan Jonnan ottamia kuvia meidän lenkeiltä.

Vilja ja takana ihana Romeo-pentunen

Sinttua ei hirveesti naurata...

Vilja nauttii auringon lämmöstä viimeisillä hangilla.

Vilja

Sinttu ja Vilja vesileikeissä tulvavesissä. Tämä on ollutkin viime lenkeillä tyttöjen lempipuuhaa!

Kuvat © Jonna Parkkinen

Loppuun vielä mainintaa, että Vilja sisaruksineen täyttää tänään tasan 10 kuukautta. Onnea hurjasti Viljalle sekä sisaruksille Hilmalle, Vinille ja Vernerille!

Vietimme toisen pääsiäispäivän useamman tunnin mittaisella hiihtoreissulla läheiselle suolle. Otimme mukaan makkaraa ja teimme suolle kuivista risuista ja oksista pienen nuotion. Koirat sai juosta keväthangilla keskenään ja toki nekin saivat osansa makkaroista  Ihan alkajaisiksi keräsimme tietenkin nuotioon mahdollisimman paljon poltettavaa. Siinä vähän aikaa kerkesimme katkoa risuja, kun sitten koiratkin rupesivat etsiskelemään risuja ja pienimään niitä. Aivan kuin olisivat matkineet mitä ihmiset tekevät, mutta nuotioon eivät niitä sentään kantaneet 

Sinttu "nuotiopuiden teossa".

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Vilja oli heti Sintun apuna silppuamassa risuja.

Saike keskittyi pitämään vahtia.

 Hienosti Vilja älysi varoa nuotiota eikä pikkulikka tällä kertaa ottanut omin luvin edes makkaroita, toisin kuin viimeksi.

Vilja seuraa makkaranpaistoa ja toivoo saavansa oman osuutensa.

Kaveruksia alkoi ramasta makkaroita odotellessa

On se vaan aina yhtä hyvää tuo nuotiomakkara, nam!!

Pääsiäinen meni liian nopeasti ohi, mutta olipa mahtavaa unohtaa täysin oppari moneksi päiväksi ja vain rentoutua! Ihme kyllä pystyin oikeasti opparin unohtamaan ja nauttimaan vapaista päivistä, nimittäin kuukausien ajan tuo oppari on jo kummitellut takaraivossa lähes aina, kun sitä ei ole tekemässä... Ihanaa oli myös se, kun niin moni sisaruksistakin oli pitkästä aikaa kotona käymässä ja vietettiin aikaa yhdessä!

Tänään oli Viljan tokokurssin ensimmäinen kerta. Mullahan on ollut aika kauan pieni asennevamma tokoa kohtaan eikä toko ole innostanut minua juuri ollenkaan, joten ennakkoon mua ei hirveesti innostanut koko kurssi. Mutta ilmoitin meidät kuitenkin kurssille mukaan, jotta Viljallekkin saataisiin perusjutut kunnolla opetettua ja koska kasvavan koiran kanssa ei mitään agilityäkään tietenkään hurjasti lähdetä vielä tulevana kesänä treenaamaan. Eli kerran se agility on vielä toistaiseksi enemmän Sintun laji, niin pitihän Viljallekkin jokin oma kurssi saada  

Nyt mä voin sanoa, että ONNEKSI mä ilmoitin meidät Viljan kanssa tuohon tokokurssille! Minulla on niin hyvä fiilis ja mä oon taas pitkästä aikaa jopa innostunut tokosta ja oikeasti odotan seuraavaa treenikertaa!  Syy on siinä, että ensinnäkin Vilja kyllä yllätti minut, kun se keskittyi niin hyvin työskentelemään. Vilja on aina toiminut hyvin ryhmissä niillä muutamilla kerroilla mitä treenaamassa ollaan käyty, mutta kun tämä kurssi kestää 1,5 tuntia kerrallaan, en olis uskonut että Vilja jaksaa koko ajan olla noin hyvin mukana. Lisäksi minusta tuntui, että kun Viljaa pääsi vain pari kertaa palkkaamaan oikeasta suorituksesta, se hoksasi nopeasti mitä siltä haettiin. Yllätyin kuinka hienosti se jo ensimmäisellä kerralla seurasi pieniä pätkiä hyvällä kontaktilla ja malttoi pysyä maassa paikallaankin, vaikka etäisyys minuun oli jo muutamia askelia ja kavereita makasi vieressä. Ei voi olla kun erittäin tyytyväinen ja ylpeä omasta junnubernistään Muutenkin kouluttaja ja kaikki harjoitukset oli mukavia ja sopivan haastavia. Tekemistä oli koko ajan ja mä opin jo ekalla kerralla hurjan paljon uusia juttuja. Viljakin on ollut tyytyväinen ja väsynyt tyttö tokon jälkeen. Se ei paljon päätä ole jaksanut nostella...  Seuraavaa kertaa odotellessa!

Kuulumisten kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt hieman taka-alalle, johtuen siitä, että eräs opiskelija yrittää nyt ihan tosissaan saada opparinsa valmiiksi. Ja jospa se seuraavan kuukauden kuluessa todella valmistuiskin...

Bernit vs. poro köydenvetoa!

No mutta, Vilja on siis kasvanut jo niin isoksi tytöksi, että ensimmäiset näyttelytkin on nyt korkattu. Viime lauantaina oli Kemijärvellä ryhmänäyttely, jossa Vilja debytoi pentuluokassa. Hienosti menikin ensimmäinen kehässä pyörähtäminen, sillä Vilja oli heti siskonsa Vinin (Eoszline Oprah) jälkeen pentuluokan toinen kera kunniapalkinnon!  Arvostelu oli erittäin hyvä ja kaikki "puutteet" korjaantuu ajan myötä Viljan kasvaessa ja kehittyessä. Sinttu pyörähti myös Kemijärvellä kehässä ja järkkäsi (ainakin mammalle) jälleen yllätyksen. Sinttu nappasi toisen sertinsä!! Tuomari kehui kovasti Sintun kaunista päätä ja arvostelukin oli loistava. Enää yksi serti puuttuu ja sitä lähdetäänkin kokeilemaan Posion ryhmänäyttelyyn toukokuun alussa.  Viljalle on seuraavat näyttelyt suunnitelmissa kesälle, antaa pikkulikan nyt kasvaa ja kehittyä vähän aikaa.

Vilja paloittelee keppiä.

Viljalle on kuitenkin muita suunnitelmia, nimittäin ilmoitin meidät tokokurssille, joka alkaa ensi lauantaina. Innolla odotellaan, että päästään Viljan kanssa harrastamaan. Sintullekin on alustavasti katseltu oikeita tokokisoja, mutta ensin meillä pitäisi treenailla liikkeitä varmemmaksi, kun tuota taukoa on alla taas aika kivasti...

Yhdessä on hauskinta!

Muuten ei kummempaa kuulu. Vilja pitää huolen parhaansa mukaan, että meidän sakki ei ainakaan tylsistymään pääse. Uusimpana juttuna Viljalla on nyt kynttilöiden syöminen. Meillä kun säilötään kynttilänpätkät ja niistä sitten sulatetaan munakennoihin sytykkeitä (tosi hyviä sellaisia), niin Vilja on löytänyt tuon kynttiläpätkävaraston. Aika monta kynttilän jämää se on yrittänyt syödä, mutta pikkuhiljaa se alkaa uskoa, että kynttilöitäkään ei oteta, vaikka ne näköjään sen saatavilla ovatkin... Yhtenä iltana kun väänsin taas opparia, alkoi selkäni takaa sängyltä kuulua kummallista ääntä. Vilja siellä oli kiireisenä piilottamassa omaa puruluutaan mun sänkyyn. Sain napattua hiukan videollekkin Viljan touhuja, videon voi halutessaan katsoa täältä. Meillä ei koskaan ennen kukaan omista koirista ole kätkenyt luuta tuolla lailla. Veljeni Reino-poro sitä kyllä tekee. Hauskan näköistä...

Sinttu leikkii köydellä.

Ihanaa huomata, että kevät on jo ihan tuloillaan. Aurinko paistaa taas niin ihanasti eikä parempia lenkkikelejä voi juuri toivoa. Eilen kävimme koirien kanssa pari tuntia hiihtelemässä pitkin soita. Mukaan otimme tietenkin kuumaa kaakaota termariin ja hieman evästä. Vilja oli niin suloinen, kun laitoimme sukset jalkaan ja lähdimme liikkeelle. Sen mielestä sukset oli tosi jännät ja hauskat. Aika pitkän matkaa Vilja jaksoi juosta hiihtäjien ympärillä ja tuijotti suksia ihmeissään ja koetti tassuillaan sohia niitä. Lopulta se oli kuitenkin ihmetellyt omasta mielestään suksia tarpeeksi ja juoksenteli sitten Saiken kanssa kauempana edellä. Sinttua sai liikkuessa tuttuun tapaan taas hiukan hoputtaa ja arvatkaas kuka kerjäsi uskollisesti herkkupaloja meidän syödessä eväitä...ei ainakaan Sinttu  Oli kyllä niin mukava hiihtoreissu! Pitäisi useamminkin hiihdellä... 

Molemmat tytöt, Sinttu ja Vilja, tuli sitten ilmoitettua Kemijärvelle ryhmänäyttelyyn. Mukavaa pitkästä aikaa lähtee näyttelyreissuun  Edellinen oli viime elokuussa Suonenjoella samalla reissulla kun kävimme Viljaa ja sisaruksia katsomassa. Suunnitelmiakin kesälle on, mutta niitä tarvii katsella tarkemmin kunhan varmistuu ensin missä päin maailmaa tässä koirien kans tullaan asumaan ja mistä löytyis töitä. Kovasti odotellaan että taas päästäisiin harrastamaan, etenkin Sintun kanssa agilityä. Viljan kanssa keskitytään enemmän näin kasvuaikana hakuun ja jälkeen. Nyt kun ei vielä oikein agilitya tai muutakaan voi harrastaa, niin välillä olemme sentään edes tottistelleet, lähinnä kotona keittiötokoa tai omalla pihalla. Mutta ei enää kauan, niin eiköhän tuo lumi ala sulamaan...sitä odotellessa ihanaa ja aurinkoista kevättalvea vain kaikille!